Voimalauseyhteydessä

Voimalauseyhteydessä tarkoitetaan suomen kielessä tilannetta, jossa lausuma ilmaisee modaalisuutta – mahdollisuutta, välttämättömyyttä tai velvollisuutta. Modaalisuus voi ilmetä sekä verbin moodin kautta että erilaisten modaalisten ilmauksien avulla. Voimalauseyhteydet voivat esiintyä sekä itsenäisissä lauseissa että alilauseissa, ja ne voivat olla konstruktioltaan sekä perinteisiä että periphrastisia.

Yleisiä tapoja ilmaista modaalisuutta ovat: 1) modaaliset verbit kuten voida, saattaa, täytyä; 2) ilmaisut kuten “on mahdollista”, “on pakko”, “kielteisesti: ei voi” sekä niiden taivutus eri aikamuodoissa; 3) potentiaalin moodin käyttö, jolla ilmaistaan epävarmuutta tai mahdollista toteutumista. Esimerkkejä: “Hän saattaa tulla.” ilmaisee mahdollisuutta; “On mahdollista, että hän tulee.” kertoo mahdollisuudesta laajemmin; “Hänellä on pakko lähteä.” ilmaisee velvollisuuden; “Hänen pitäisi lähteä.” on suositus tai velvoite; “Ehkä hän tulee.” käyttää modaalista epävarmuutta ilmaisijana.

Rakenteellisesti voimalauseyhteydet voivat löytyä itsenäisinä lauseina tai alilauseissa, yleensä modaalinen merkitys sijoittuu päälauseseen. Esimerkiksi lauseessa “Hän saattaa tulla” modaalisuus ilmenee päälausessa; lauseessa “On mahdollista, että hän tulee” modaalisuus esitetään ensin ja loppuosa “että hän tulee” toimii sisältölausuntona. Joissakin tapauksissa modaalisuus voi säilyä myös alilauseen sisällä, jolloin alilauseen verbi voi olla indikatiivissa tai konditionaalissa riippuen kontekstista.

Voimalauseyhteyden ymmärtäminen auttaa erottamaan, millä tavalla lauseen sisältöä arvioidaan, suunnitellaan tai velvoitetaan suomen kielessä.