alilauseissa

Alilauseissa tarkoitetaan suomen kielessä lauseenosia, jotka voivat esiintyä vain päälausetta täydentämisessä ja joiden itsenäinen merkitys on rajoitettu. Niitä kutsutaan yleisesti sivulauseiksi. Alilauseet voivat toimia erilaisissa funktioissa: ne voivat olla substantiivisia (täydentävät päälausetta), määritteleviä eli relatiivisia (laitetta tai henkilöä kuvaavia) tai adverbiaalisia (ilmaisevat aikaa, syytä, tarkoitusta, jne.).

Finiittiset alilauseet sisältävät finite-verbin ja ne sijoittuvat usein päälausetta seuraavaksi tai loppuun. Esimerkki: Uskon, että hän tulee. Tässä olevat "että hän tulee" -alilause on täydentävä ja finite. Relatiiviset alilauseet määrittelevät nimeä: Talon, jossa on punainen ovi, on minun. Tässä "jossa on punainen ovi" määrittelee "taloa" ja alkaa relatiivisella pronominilla.

Adverbiaaliset alilauseet ilmaisevat aikaa, kohtaa, syytä, seurausta, tarkoitusta tai ehtoa. Esimerkkejä: Kun hän saapuu, aloitamme tilaisuuden (aika), Koska sataa, emme lähde ulos (syy), Jotta voisimme auttaa (tarkoitus), Jos sataa, emme menemme (ehto).

Non-finiittiset alilauseet ovat infinitiivisiä tai partisiippisia ja niillä on usein adjektiivinen tai adverbiaalinen funktio. Esimerkkejä: Käytyään kaupungissa hän osti lahjan (after having visited), Lähtemättä hän ei nähnyt, mitä tapahtui (while leaving). Näissä lauseissa verbi ei ole finiittinen.

Punctuation: alilauseet erotetaan usein pilkulla päälausesta erillään, erityisesti silloin, kun ne ovat etukäteen tai jälkijäsen.

Lyhyesti: alilauseissa kielioppi kuvaa, miten lauseet kytkeytyvät toisiinsa ja miten erilaiset toiminnat ja tarkoitukset rakentuvat päälausetta täydentävinä, riippuvaisina lauseina.