päälausetta

Päälausetta on suomen kielen lauseopillinen käsite, jolla tarkoitetaan lauseen itsenäistä, päälauseeksi muodostuvaa osaa. Päälausetta voi yleensä käyttää yksinään kokonaisena lauseena, ja siinä on tavallisesti finite-verb, joka ilmaisee aikamuodon tai moodin. Päälausetta muodostaa usein subjekti ja predikaatti, mutta sanajärjestys Suomen kielessä on vapaampi kuin monissa muissa kielissä.

Päälausetta toimii lauseen selkärankana. Kun lauseessa esiintyy useampi lausekokonaisuus, toinen tai useampi niistä voivat olla sivulauseita (alae lauseita) ja ovat riippuvaisia päälausesta. Päälausetta voi olla yksittäinen lause tai osa lauseketta, jossa useammasta päälausesta koostuva kokonaisuus on yhdistetty toisiinsa side- tai rinnastussanoilla.

Sivulauseet eroavat päälausesta muun muassa siinä, että ne eivät yleensä voi muodostaa itsenäistä kokonaisuutta. Sivulauseet ovat riippuvaisia päälausesta ja ne aloittavat usein konjunktioilla kuten että, koska, kun, jos tai relatiivipronomineilla kuten joka. Suomen kielessä sivulauseen predikaatti taipuu usein lauseen lopussa.

Sanajärjestys ja välimerkit vaikuttavat päälausen identifiointiin. Päälausessa lauseen ydin, finite-verbi, näkyy usein toisen sanan jälkeen, kun taas sivulauseissa verbi voi esiintyä lausekontekstin lopussa. Esimerkkejä: "Aurinko paistaa." (pääslaine); "Hän meni kaupunkiin ja osti jäätelöä." (kaksi päälausetta yhdistettynä); "Minä luin kirjaa, koska sade ropisi." (pääslae; sivulause).