Sivulauseet

Sivulauseet ovat lauseita, jotka eivät yksinään muodosta täyttä ajatusta vaan ovat riippuvaisia toisesta, päälauseesta. Ne täydentävät tai määrittelevät päälauseen sisältöä ja voivat ilmentää esimerkiksi aikaa, syytä, ehtoa, tarkoitusta tai lisätietoa määritetystä kohteesta. Sivulauseet voivat olla adjektiivisia eli relatiivisia tai adverbialisia, ja ne liittyvät päälauseeseen konjunktioilla tai relatiivisilla pronomineilla.

Yleisimpiä sivulauseiden tyyppejä ovat alistuslauseet, jotka alkavat konjunktioilla kuten että, kun, jos, koska, ennen kuin, jotta ja vaikka. Esimerkiksi: Hän sanoi, että hän saapuu myöhässä. Tämä on sisällön sivulause, joka kertoo, mitä hän sanoi. Aikaan tai ehtoon liittyvät sivulauseet voivat alkaa esimerkiksi kun tai jos: Kun hän saapuu, aloitamme kokouksen. Syy- tai seurausehdot taas ilmenevät esimerkiksi koska tai niin, että.

Relatiiviset sivulauseet tarkentavat tai määrittelevät jotakin substantiivia ja ne alkavat relatiivipronomineilla kuten joka, mikä tai kuka. Esimerkki: Kissa, jonka naapurimme adoptoi, on nyt kotona. Verbin taivutuslaji ja sanajärjestys ovat usein hapertuneet siten, että pääverbi esiintyy lopussa sivulauseessa.

Punctuation: sivulause erotetaan päälauseesta tavallisesti pilkulla, jos se sijoittuu päälauseen jälkeen. Sivulauseiden tuntemus ja niiden oikea sijoittaminen ovat keskeisiä Suomen lauseiden rakenteen ymmärtämisessä.