indikatiivissa

Indikatiivissa tarkoittaa suomen kielen verbien perusmoodia, jolla ilmaistaan tosiasioita, tapahtumia ja tiloja. Se on yleisin moodi ja sitä käytetään päälauselmissa sekä suurimmassa osassa sivulauseita, jotka kuvaavat todellisia tai todennäköisiä asioita. Indikatiivin vastamoodit, kuten konditionaali, imperatiivi ja potentiaali, ilmaisevat ei-tosiasiallista merkitystä tai käskyjä.

Indikatiivissa on neljä aikamuotoa: preesens (nykyhetki), imperfekti (meni/menneisyys), perfekti (nyt–mennyt kokemus, muodostettu olla-avulla) ja pluskvamperfekti (aiempi mennyt, ollut + -nut/-nyt). Esimerkkejä:

- Preesens: Minä asun Helsingissä. Sinä asut. Hän asuu. Me asumme. Te asutte. He asuvat.

- Imperfekti: Minä asuin. Sinä asuit. Hän asui. Me asuimme. Te asuitte. He asuivat.

- Perfekti: Minä olen asunut. Sinä olet asunut. Hän on asunut. Me olemme asuneet. Te olette asuneet. He ovat asuneet.

- Pluskvamperfekti: Minä olin asunut. Sinä olit asunut. Hän oli asunut. Me olimme asuneet. Te olitte asuneet. He olivat asuneet.

Käyttö ja vivahteet: Indikatiivissa verbi taipuu mukaan persoonan ja luvun mukaan. Suomen yleiskielessä futuuria varten ei ole omaa futuuria; preesensi voi ilmaista sekä nykyhetkeä että tulevaa. Indikatiivin käyttö kattaa suurimman osan lausumista sekä todistavista että kertovista tilanteista.