Virulenssi

Virulenssi, tai virulenttiyden käsite, kuvaa taudinaiheuttajan kykyä aiheuttaa sairautta ja vahinkoa isäntäorganismissa. Se heijastaa sairauden vakavuutta sekä sitä, miten tehokkaasti patogeeni voi tunkeutua isäntään, lisääntyä, levitä ja kiertää isäntäpuolustuksia. Virulenssi ei ole yksittäinen ominaisuus, vaan moniulotteinen ilmiö, joka riippuu sekä patogeenin ominaisuuksista että isäntä- ja ympäristötekijöistä.

Patogeenin virulence factors - kuten kapseli, toksiinit, biofilmi sekä mekanismit immuunivasteen välttämiseksi - edistävät isäntään kohdistuvan vahingon ja taudin etenemistä. Isäntätekijöihin kuuluvat immuunipuolustus, ikä, yleiskunto ja taustasairaudet sekä lääkehoidot, jotka voivat muuttaa herkkyyttä ja taudin kulkua. Ympäristötekijät, kuten infektiokeskus ja mikrobiyhteisöt, voivat myös vaikuttaa virulenssiin.

Virulenssin mittaaminen on haastavaa ja kontekstisidonnaista. Yleisimmin käytettyjä mittareita ovat LD50-arvo eläinmalleissa sekä kliinisen sairauden vakavuuden kuvaus. Vertailut tehtäessä virulenssia tarkastellaan usein eri patogeenien, varianttien tai isäntähistorian perusteella.

Evoluutio ja ekologia: virulenssi kehittyy patogeenin ja isännän vuorovaikutuksesta. Korkea virulenssi voi toisinaan parantaa isännältä tarttumista, mutta se voi myös vähentää leviämiskykyä, jos isäntä menehtyy tai ei pääse liikkumaan. Toisaalla joillakin patogeeneillä korkea tartuttavuus ja virulenssi voivat vahvistaa menestystä.

Käytännössä virulenssin käsitteellinen ymmärtäminen tukee rokotteiden, hoitojen ja torjuntatoimien suunnittelua sekä terveysriskien arviointia.