Virulenssin

Virulenssi tarkoittaa taudinaiheuttajan kykyä aiheuttaa sairaus isännässään. Käsite kattaa sekä taudin todennäköisyyden että sen aiheuttaman haitan vakavuuden. Virulenssi ei yksin määritä tartunnan esiintymistä, vaan se vaihtelee patogeenin ominaisuuksien lisäksi isännän vastustuskyvyn, altistuksen määrän ja ympäristötekijöiden mukaan.

Virulenssitekijät ovat patogeenin ominaisuuksia, jotka lisäävät sen kykyä tarttua, levitä ja vahingoittaa isäntää. Näihin kuuluvat kapseli tai soluseinän rakenne, toksiset aineet ja entsyymit, jotka vahingoittavat isäntäsoluja, adhesi- ja invasiotekijät, jotka mahdollistavat tartunnan leviämisen kudoksissa, sekä kyky välttää isäntä-immuunivastetta ja muodostaa biofilmi. Virulenssiin vaikuttavat lisäksi isäntätekijät kuten immuunivaste, ikä ja yleinen terveys sekä ympäristötekijät kuten mikrobiomien tilanne ja altistuksen määrä.

Virulenssia arvioidaan sekä laboratoriossa että kliinisissä tiloissa käyttämällä mittareita kuten infektion syntymisen todennäköisyys, taudin vakavuus ja kuolleisuus. Laboratoriossa saatetaan puhua infektiokynnyksistä (esimerkiksi ID50) tai kuolleisuusmittareista (esimerkiksi LD50). Tutkimuksessa korostuvat sekä patogeenin ominaisuudet että isäntävaikutukset, jotta ymmärretään, miten virulenssi vaikuttaa taudin etenemiseen.

Virulenssi kehittyy vuorovaikutuksessa isäntä- ja ympäristötekijöiden kanssa. Liiallinen virulenssi ei aina edistä patogeenin menestystä, sillä se voi kaventaa mahdollisuutta siirtyä isäntästä toiseen. Tämän vuoksi virulenssi nähdään usein osana laajempaa kustannus-hyöty-rajapintaa.

Kliinisesti virulenssi vaikuttaa rokotteiden ja hoitojen kehittämiseen sekä tartuntatautien hallintaan. Ymmärrys virulenssitekijöistä auttaa myös riskinarvioinnissa ja ennaltaehkäisyn suunnittelussa.