Viitekehyksillä

Viitekehyksillä tarkoitetaan tutkimuksessa käytettyjä ajatuksellisia, teoreettisia ja metodisia suuntauksia, joiden avulla ilmiöt määritellään, käsitteet operoidaan ja tulkinta asetetaan. Viitekehykset muodostavat analyysin rakennetta ja vaikuttavat siihen, mitä kysymyksiä esitetään, mitä muuttujia mitataan sekä millaisia syy-seuraussuhteita etsitään. Ne voivat olla teoreettisia, kuten funktionalistinen, konfliktiteoreettinen tai konstruktivistinen lähestymistapa, tai metodisia, kuten kvantitatiivinen, kvalitatiivinen tai sekoitettu tutkimusstrategia. Viitekehyksillä voidaan myös viitata discursiveihin tai kulttuurisiin konteksteihin, jotka määrittävät, miten ilmiöstä puhutaan ja miten sen merkitykset muodostuvat.

Käytännössä viitekehysten valinta suuntaa tutkimuksen suunnitelmaa ja tulkintaa: ne määrittelevät käsitteet, muuttujat, datankeruumenetelmät sekä analyysitavat. Usein tutkimuksessa hyödynnetään useampaa viitekehystä samanaikaisesti, jolloin syntyy niin sanottu multimodaalinen tai monikehyksinen lähestymistapa. Tällöin triangulaatio voi parantaa luotettavuutta, kun eri kehyksistä louhittuja havaintoja vertaillaan ja täydentävät toisiaan.

Viitekehysten käytöllä on sekä etuja että haasteita. Etuja ovat laajempi näkökulma, mahdollisuus kriittiseen vertailuun sekä syvällisempi ilmiön ymmärrys. Haasteisiin kuuluvat kehysten välisten ristiriitojen hallinta, tutkimuksen uskottavuuden säilyttäminen ja yhteisen terminologian saavuttaminen. Hyvä käytäntö on selkeä kehyksien valinta ja perustelu sekä johdonmukainen raportointi siitä, miten kuhunkin vaiheeseen sovelletut viitekehykset vaikuttavat tuloksiin. Viitekehyksillä on keskeinen rooli tieteellisen dialogin mahdollistamisessa ja eri alojen vuorovaikutuksessa.