Viitata

Viitata on suomen kielen verbi, jolla on kaksi yleistä merkitystä: osoittaa tai mainita jonkin toisen asian yhteydessä sekä viitata lähteeseen tai toiseen tekstiin. Käytännössä viittaaminen tarkoittaa, että puhuja tai kirjoittaja pitää jonkin väitteen, idean tai tiedon perättäväksi tai tukevana jostakin muusta.

Käyttöyhteydet ja esimerkit. Akademisessa kirjoittamisessa viitataan usein aiempiin tutkimuksiin tai lähteisiin: kirjoittaja viittaa aikaisempaan tutkimukseen tai laatii luettelon viitteistä. Yleistilanteissa viittaaminen voi tarkoittaa jonkin tosiasian tai ilmiön mainitsemista: “artikkeli viittaa uuteen tutkimustulokseen” tai “tekijä viittaa viralliseen ohjeeseen.” Verbi taipuu transitiivisesti; yleisimmin käytetään muotoa viittaa johonkin tai viitata johonkin, kuten “viitata lähteeseen” tai “viitata tekstiin.”

Etymologia ja liittyvät termit. Viitata muodostuu sanan viite eli viittaamisen perusidean pohjalta: kyse on viitteiden tai mainintojen tekemisestä. Lähde- ja viitetermit ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa: viite (n.) tarkoittaa viittauksen kohdetta, viitteet (n.) ovat lähdeviitteitä tai citatsioita. Vastaavia johdannaisia ovat esimerkiksi viittaus (toiminto) ja viittausmerkintä (tietolähteiden osoittaminen).

Kontekstit ja kieliopilliset huomautukset. Viittaaminen on yleinen ilmaisumuoto sekä puhekielessä että muodollisessa kirjoittamisessa. Se voi olla lähdelainaus, paraperiaate tai vain maininta siitä, että jokin väite perustuu toiseen tekstiin. Oikea käyttö antaa tekstille luotettavuutta ja auttaa lukijaa löytämään lähteet.

Esimerkit:

- Tutkimuksessa viitataan aiempaan kirjallisuuteen.

- Kirjoittaja viittaa kolmeen aikaisempaan tutkimukseen.

- Lähteisiin viitataan asianmukaisesti viitenä.