viittausmerkintä

Viittausmerkintä tarkoittaa merkintää, jolla tekstiin viitataan lähteeseen. Sen tarkoituksena on antaa lähteen tunnistettavaksi, osoittaa milloin ja missä väite on esitetty, sekä mahdollistaa lukijan tukeutuminen lähteeseen. Viitteet ovat olennainen osa tieteellistä kirjoittamista ja auttavat ehkäisemään plagiointia sekä lisäämään tekstin läpinäkyvyyttä.

Viittausmerkintöjä on eri muotoja. Yleisimmät ovat in-text-viitteet (tekijä–vuosi tai numeroinen) sekä alaviitteet tai loppuviitteet. Numerointi voi olla tekstin yläindeksissä (superscript) tai hakemistorakenteessa [1]. Tekstissä author–date-tyyppinen viittaus antaa kirjoittajan ja vuoden, esimerkiksi (Mäkinen, 2020).

Viittausmerkintä kuuluu tavallisesti lukijalle tarjottuun bibliografiaan, lähdeluetteloon tai viitteisiin. Täydellinen lähdetieto sisältää yleensä kirjoittajan nimen, teoksen tai artikkelin otsikon, julkaisun tiedot sekä julkaisuvuoden. Verkkolähteet merkitään usein myös URL-osoitteella ja, jos käytössä on sellainen, DOI-tunnisteella ja käyttöpäivällä.

Erityisten ohjeistojen mukaan viittausjärjestelmä on pidettävä yhtenäisenä koko työssä. Yleisimmät kansainväliset järjestelmät ovat APA, MLA, Chicago ja Vancouver; valinta riippuu alan käytännöistä ja ohjeistuksesta. Suomessa viitteitä sovellettaessa voidaan noudattaa alakohtaisia suosituksia sekä yleisiä tieteellisen kirjoittamisen ohjeita, jotta lähteet ovat helposti jäljitettävissä.