Vesitarjonnan

Vesitarjonnan käsitteellä tarkoitetaan veden saatavuutta sekä kykyä toimittaa sitä eri käyttötarkoituksiin kestävällä tavalla. Se voi tarkoittaa sekä riittävän määrän raaka- ja käytettävissä olevan vesivaran varmistamista että veden laadun ja luotettavuuden mittaamista. Vesitarjonta vaihtelee alueittain ja ajanjaksoittain, ja siihen vaikuttavat sekä luonnolliset että ihmistoiminnan tuottamat tekijät.

Vesitarjonta muodostuu luonnollisista lähteistä, kuten pintavedestä ja pohjavedestä, sekä niihin liittyvästä infrastruktuurista: vedenpuhdistuslaitoksista, varastointikapasiteetista, jakeluverkostoista ja vesistöjen tilasta huolehtivasta hallinnasta. Se kattaa juomaveden lisäksi teollisuuden, maatalouden ja ekosysteemien tarpeet. Laadun ja määrän varmistaminen edellyttää vedenhankintaa sekä käytön sääntelyä, vesistöjen suojelua ja jätevesien käsittelyä.

Vesitarjontaan vaikuttavat sekä ilmasto- ja sademäärät että vuodenaikojen vaihtelut sekä ilmastonmuutoksen pitkän aikavälin trendit. Väestön kasvu, kaupungistuminen ja teollistuminen voivat lisätä veden kysyntää, kun taas vesistöjen tilaa sekä tulva- ja kuivuusriskejä on hallittava. Mittareita käytetään kuvaamaan tilannetta, kuten uusiutuvien vesivarojen määrä asukasta kohti, vedenkulutuksen suhde uusiutuviin varoihin sekä veden laadun taso.

Vesitarjonnan hallinta perustuu lainsäädäntöön, hallinnointikäytäntöihin sekä infrastruktuurin investointeihin. Keskeisiä keinoja ovat vesivarojen seuranta ja suunnittelu, vedenhankinnan ja käytön optimointi, vedenlaadun valvonta sekä vesistöjen suojeleminen ja kuivuuteen sekä sääilmiöihin varautuminen. Hyvä vesitarjonta turvaa sekä ihmisten terveyden ja vedenlähteiden jatkuvuuden että ekosysteemien toimivuuden.