Verihyytymiä

Verihyytymä (trombi) on veren hyytymismekanismien tuloksena muodostuva kiinteä massa, joka koostuu verihiutaleista, fibriinistä ja veren soluista. Verihyytymät voivat syntyä normaalin haavan paranemisen yhteydessä verenvuodon tyrehtymiseksi, mutta ne voivat myös kehittyä patologisesti verenkierron tukkeutumiseksi. Tietyissä tilanteissa hyytymä voi irrota ja kulkeutua verenkierron mukana keuhkoihin tai muihin elimiin.

Verihyytymien muodostumista säätelevät Virchowin triadi: endoteelin (verisuonen sisäpinnan) vaurio, veren hyytyminen, sekä verenvirtauksen pysähtyminen tai hidastuminen. Riskitekijöitä ovat muun muassa immobillisuus, leikkaukset ja sairaudet, syöpä, raskaus ja synnytys, perinnölliset hyytymishäiriöt, tupakointi, liikalihavuus sekä ikä. Myös hormonaaliset ehkäisyt ja muotoutuvat tilat voivat lisätä riskiä.

Tyypillisiä verihyytymistä esiintyviä tiloja ovat laskimotukos (syvä laskimotukos, DVT) ja valtimoiden tukokset sekä keuhkoembolia (PE), joka voi seurata ascensuskimeen. Oireet riippuvat hyytymän sijainnista: DVT aiheuttaa usein alaraajan turvotusta ja kipua, PE hengenahdistusta ja rintakipua, valtimoiden tukos äkillisen akuutin kivun sekä toiminnanvajauksen.

Diagnoosi perustuu oireisiin, kuvantamistutkimuksiin (esim. ultraäänitutkimus DVT:lle, CT-angiografia PE:lle) sekä verta tutkiviin koepitoisuuksiin (kuten D-dimeeri). Hoito sisältää verenohennusta (antikoagulantit kuten DOAC:t tai hepariini-lähtöinen hoito), harvoin trombolyysiä tai mekaanista hyytymänpoistoa. Ennaltaehkäisy keskittyy riskitekijöiden hallintaan, liikunnan edistämiseen ja tarvittaessa laadittuun profylaksiaan suurissa riskitilanteissa. Verihyytymien komplikaatioina voivat olla post-thrombotic-syndrooma sekä elinten rikkominen embolian kautta.