verihyytymistä

Verihyytymistä (coagulation) tarkoittaa elimistön mekanismia, jolla veressä muodostuu hyytymä suojaamaan verenvuodolta kudosvaurion jälkeen. Verihyytyminen on osa hemostaista prosessia, jossa verenvuoto pysäytetään samalla kun syntyy vuotoa korjaava verihyytymä. Prosessi on tarkasti säädelty, jotta se ei aiheuttaisi liiallista veritulppaa tai vuotoa.

Verihiutaleiden primaarinen hemostaasi alkaa verivaurion lähestyessä: verivaurion kohdalta kollageenien ja muiden alttiiden komponenttien näkyminen saa verisuonen seinämän läpi vuotavat verihiutaleet tarttumaan vaurioituneeseen kudokseen. Verihiutaleet voi adheesion, aktivaatio, ja aggregoida liuottamalla välittäjäaineita kuten ADP ja tromboksaani A2, jolloin muodostuu paikallinen verihiutalepläkkä. Tämä pysäyttää pienen vuodon väliaikaisesti.

Sekundaarinen hemostaasi sisältää verisyklin hyytymiskaskadin, joka jakautuu sisäiseen ja ulkoiseen haaraan, mutta yhdistyy yhteiseen polkuun. Tämä johtaa protrombiini−hrajasta thrombinin muodostumiseen ja sen kautta fibrogeneenin muuttumiseen fibiiniksi. Fibiin muodostaa verkon, joka vahvistaa hyytymän. Hyytymä edelleen stabiloituvat faktor XIII:n kautta.

Sääntelyyn kuuluu sekä anti-kokuluantit että fibrinolyysi. Verisuonen omat antikoagulantit (esim. proteiini C/S, antitrombiini III, TFPI) hillitsevät prosessia, ja plasmiini hajottaa fibiiniä. Fibrinolyysi voidaan tehostaa tPA:n tai uPA:n avulla. Laboratoriotestit kuten PT/INR ja APTT sekä D-dimeerit auttavat arvioimaan veren hyytymisen tilaa ja kliinistä tilaa.

Kliinisesti verihyytymistä liittyy sekä verenvuotohäiriöihin (esim. hemofilia, von Willebrandin tauti) että tromboottisiin tiloihin. Hoitoihin kuuluu antikoagulantit ja antiplatelet-lääkkeet sekä tarvittaessa hyytymisen korjausvalmisteet ja tukitoimet.