Verihiutaleet

Verihiutaleet ovat pienimmät verisoluista ja vastaavat veren hyytymisestä. Ne ovat anukleaatteja, joilla ei ole ydintä, ja ne syntyvät megakaryosyytteistä luuytimessä. Verihiutaleet kiertävät vereen noin 7–10 päivän ajan ennen poistumista kierron mukana.

Kun verisuonen seinämä vaurioituu, verihiutaleet tarttuvat vaurion kohdalle ja muodostavat tilapäisen paakun. Adheesio tapahtuu von Willebrand -tekijän avulla ja endoteelin alapuoliseen kollageeniin kiinnittyminen edesauttaa tartuntaa. Aktivoituneet verihiutaleet vapauttavat alfa- ja delta-granuloidensa sisällön, kuten ADP:n, serotoniinin ja tromboksaani A2:n, jotka houkuttelevat lisää verihiutaleita ja edistävät aggregaatiota. Lopulta GP IIb/IIIa -reseptorit sitovat fibrinogeeniä, mikä vahvistaa hyytymän muodostumisen.

Verihiutaleet ovat noin 2–3 mikrometriä halkaisijaltaan, niillä ei ole ydintä vaan runsaasti cytoplasmaa sekä erilaisia granuloita. Ne syntyvät megakaryosyytteistä, joiden protoplasaattinen osa irtoaa verenkiertoon pieniksi kappaleiksi.

Rooli kliinisessä terveydessä: normaali verihiutaleiden määrä aikuisella on noin 150–400 x 10^9/l. Verihiutaleiden määrän väheneminen voi altistaa verenvuodolle (trombopenia), kun taas liian suuri määrä voi lisätä veritulppien riskiä (tromboosi). Verihiutaleiden tuotantoa ja toimintaa säätelee suurimmaksi osaksi trombopoietiini (TPO), jota tuotetaan pääasiassa maksassa. Hoito vaihtelee syyn mukaan: tarvittaessa voidaan siirtää verihiutaleita, tai käytetään antiplatelet -lääkkeitä, kuten aspiriinia ja klopidogreelia, estämään verihiutaleiden toimintaa.