Verenohennuksesta

Verenohennuksesta (antikoagulaatio) tarkoittaa hoitoa, jolla pyritään estämään veren hyytymien muodostuminen. Taustalla on veren hyytymisjärjestelmän pysäyttäminen tai sen toiminnan hidastaminen, jotta veritulpat eivät vuoda tai siirry elimistön eri osiin. Verenohennusta käytetään erityisesti eteisvärinän aiheuttaman trombembolian riskin vähentämiseksi, syvän laskimotukoksen (mitä suuremmissa riskiryhmissä) sekä keuhkoembolian toistumisen ehkäisemiseksi. Joissain tapauksissa sitä annetaan myös mekaanisen läppävalven yhteydessä.

Lääkkeellisiä verenohentajia on useita pääryhmiä. Yksi vanhimmista on K-vitamiinin antagonistit, kuten warfarin, joka hidastaa hyytymistekijöiden muodostumista. Tämän lääkkeen käytössä tarvitaan säännöllistä laboratorioarviointia, kuten INR-tarkkailua, ja ruokavaliossa sekä lääkehoidossa tapahtuvia tarkkoja huomioita. Toisena ryhmänä ovat suorat oraaliset antikoagulantit (DOACs), kuten rivaroksabaani, apiksabaani, dabigaatran ja edoksabaani. DOACs ovat useimmiten tasalaatuisempia ja INR-seurantaa ei tarvita, mutta niitä ei käytetä kaikissa tilanteissa, esimerkiksi mekaanisia läppävalvia sairastavilla potilailla yleensä warfarin-hoitoa.

Hepariinit ovat injektoitavia antikoagulantteja, joita käytetään usein lyhytaikaisessa sairaalassa olevassa hoidossa tai ennen leikkausta. Verenohennusvalinnat riippuvat potilaan taustalla olevista sairauksista, valtimokohtaisista riskienkäsittelystä ja raskaudesta.

Turvallisuus ja haittavaikutukset: päivittäinen verenvuotorisäde on tärkein riski. Verenohennusta saaneiden tulee välttää vakavia vammoja, harkita yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden (esim. NSAIDit, aspiriini) ja ruokien kanssa, sekä huomioida mahdolliset muut sairaudet. Raskauden aikana warfarin on usein vältettävä, sen sijaan käytetään usein hepariinia.

Reversio- ja hätätilanteet: vakava verenvuoto tai liian suuri verenohennusvaikutus vaativat nopeaa toimintaa. Warfarinissa annetaan eliminoivaa vitamiiniK-ryhmän kääntämistä sekä tarvittaessa verenpaikannuksia (PCC tai FFP). DOAC:ien vastaisissa tiloissa voidaan käyttää erityisiä kääntäjäaineita (idarucizumabi dabigaatranaan sekä andexanet alfa rivaroksabaani/apiksabaani/edoksabaani varten). Potilaiden on syytä olla tietoisia hoitohenkilökunnan ohjeista hätätilanteissa.