Verenkiertohäiriöön

Verenkiertohäiriö on yleisnimitys verenkiertoelimistön sairauksille, joissa veren virtaus kudoksiin on puutteellista tai epätasapainossa. Ne voivat koskea sekä sydäntä että verisuonia ja ulottua esimerkiksi sepelvaltimotautiin, aivoverenkierron häiriöihin, sydämen vajaatoimintaan sekä laskimoiden toimintahäiriöihin.

Riskitekijöihin kuuluvat tupakointi, kohonnut verenpaine, korkea kolesteroli, diabetes, ylipaino sekä vähäinen fyysinen aktiivisuus. Ikä, sukupuoli ja perinnölliset tekijät vaikuttavat myös. Näihin riskitekijöihin liittyy suurempi todennäköisyys vakavien komplikaatioiden kuten sydäninfarktin ja aivohäryksen kehittyä.

Oireet riippuvat häiriön sijainnista. Rintakipu tai hengenahdistus voivat viitata sepelvaltimotautiin; äkilliset neurologiset oireet voivat viitata aivoverenkierron häiriöön; jalkojen kävelykipu voi viitata valtimokouristuksiin; nesteen kertymä ja väsymys voivat ilmetä sydämen vajaatoiminnassa. Joissain tapauksissa oireet voivat olla oireettomia.

Diagnoosi perustuu oireisiin, tutkimuksiin ja riskitekijöihin. Tärkeimmät ohjaavat tutkimukset ovat verenpaineen mittaus, EKG, sydämen ultraääni sekä veriarvot kuten lipidi- ja verensokeriarvot. Verisuonten tilaa arvioidaan doppler-ultraäänellä tai CT-/MRI-angiografialla.

Hoito räätälöidään häiriön tyypin mukaan. Elämäntapamuutokset, kuten säännöllinen liikunta, ruokavalio, tupakoinnin lopettaminen ja painonhallinta, ovat keskeisiä. Lääkitykseen voi kuulua verenpainelääkkeet, lipidilääkkeet, diabeetikoiden glukoositasojen hallinta sekä verenhyytymistä estävät tai ohentavat lääkkeet. Joissain tapauksissa voidaan tarvita toimenpiteitä kuten pallolaajennus, stentti tai ohitusleikkaus.

Ennuste riippuu varhaisesta diagnoosista ja hoidon onnistumisesta. Yksilöllinen riskin hallinta sekä säännölliset seurantakäynnit parantavat mahdollisuuksia elämänlaadun säilyttämiseen ja vakavien komplikaatioiden ehkäisyyn.