Valukappaleet

Valukappaleet ovat metallisia komponentteja, jotka valmistetaan sulatetusta metallista valamalla se muottiin ja antamalla sen jähmettyä. Tämä tuotantomenetelmä mahdollistaa monimutkaiset geometriset muodot sekä usein lähinnä valmista muotoa tai suuret kappaleet, joita on vaikea valmistaa käyttämällä muita prosesseja.

Valukappaleet voivat koostua useista metalliseoksista, kuten valuraudasta ja teräksestä sekä alumiinista, magnesiumista ja kupariseoksista (pronssi ja messinki). Lisäksi koboltti- ja nikkelipohjaiset seokset sekä muut liitokset voivat olla käytössä riippuen käyttötarkoituksesta.

Yleisimmät valumenetelmät ovat hiekkavalut (green sand ja resin-bonded), investointivalu (lost-wax), sekä painevalu (die casting). Muita tekniikoita ovat shell-moulding ja pysyvä muotti. Prosessin valinta vaikuttaa toleransseihin, pintakuvioon ja tuotantomäärään. Kappaleet voidaan koneistaa, lämpökäsitellä ja viimeistellä valmistuksen jälkeen.

Valukappaleisiin liittyy tyypillisiä vikoja, kuten onteloita, kutistumaa, kylmäliitoksia ja epämuotoutumaa sekä epäpuhtauksia. Toleranssit ovat yleisesti laajempia kuin koneistettujen osien vastaavat, ja tarkkuus määräytyy käytetyn menetelmän mukaan. Laadunvarmistuksessa käytetään mittauksia sekä standardien määrittelemia testejä.

Käyttökohteet ovat laajat: auto- ja konepajateollisuus, venttiili- ja pumppukotelot, moottoriosat, rakennus- ja rakennustuotteet sekä teolliset komponentit, joissa vaaditaan suuria muotoja tai monimutkaisia sisätiloja.

Laatuvaatimukset ja toleranssit määritellään kansainvälisillä standardeilla kuten ISO, EN ja ASTM. Valutekniikan ja materiaalin valinnassa huomioidaan kustannustehokkuus, tuotantotiheys sekä mekaniikka- ja lämpöominaisuudet.