Vaihtoehtohoitojen

Vaihtoehtohoitojen tarkoittaa hoitoja ja terapioita, joita käytetään tavanomaisen lääketieteen rinnalla tai sen sijaan. Näiden hoitojen taustalla on usein perinteinen tieto, potilaan kokemukset ja uskomukset siitä, miten terveys ja hyvinvointi voidaan edistää. Niitä voidaan tarkastella sekä potilaan henkilökohtaisena vakaumuksena että hoidon lisäkeinoina tavanomaisen hoidon rinnalla.

Esimerkkejä vaihtoehtohoidoista ovat yrtti- ja kasviperäiset valmisteet, homeopatia, akupunktio, kiropraktiikka, hieronta sekä erilaiset ravitsemusohjeet ja mielenterveys- sekä stressinhallintamenetelmät kuten mindfulness. Erona on usein se, kenet hoito tavoittelee: vaihtoehtoinen hoito voi olla käytössä hoidon sijaan, kun taas komplementaarisessa terapiassa hoidot täydentävät tavanomaista hoitoa.

Tutkimusnäyttö vaihtelee: monien vaihtoehtohoitojen tehosta ei ole luotettavaa tieteellistä näyttöä. Joillakin hoidoilla voi olla oireiden lievittäviä tai hyvinvointia tukevia vaikutuksia, mutta samalla on mahdollista, että ne tuovat mukanaan riskejä, kuten vähäiseen näyttöön perustuvia väitteitä, yhteisvaikutuksia reseptilääkkeiden kanssa tai haittavaikutuksia haitaten varhaista tai riittävää hoitoa.

Säätely ja turvallisuus: Suomessa sekä laajemmin eurooppalaisessa kontekstissa potilaiden on tärkeää keskustella vaihtoehtohoidoista terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Päätöksiä tehtäessä korostuvat tiedon saatavuus, potilaan oikeudet sekä riskien ja hyötyjen huolellinen punnitseminen. Informoitu suostumus ja avoin vuorovaikutus hoitohenkilökunnan kanssa ovat keskeisiä.