Unettomuutta

Unettomuus on uneen liittyvä oire tai sairaus, jossa on vaikeutta nukahtaa, pitää yöunensa tai kokea unensa palauttavaksi. Oire voi ilmetä useiden viikkojen tai kuukausien aikana ja aiheuttaa päivittäistä toimintakyvyn heikkenemistä, kuten väsymystä, keskittymisvaikeuksia ja mielialan muutoksia. Unettomuus jaetaan akuuttiin ja krooniseen sekä primaariseen (ei liitytoiseen sairauteen) että sekundaariseen (syynä jokin toinen sairaus, lääkitys tai elämäntapahtuma).

Oireille altistavat ja vaikuttavat tekijät voivat olla moninaisia. Stressi, ahdistus ja masennus ovat yleisiä taustatekijöitä, samoin krooniset sairaudet (esimerkiksi kiputilat, astma, sydän- ja mielenterveys-ongelmat), lääkevaikutukset, kofeiini, alkoholi ja liikunnan puute. Ikä sekä vuorotyö tai epäsäännölliset unirytmit lisäävät riskiä. Unettomuus voi esiintyä osana muita univaikeuksia, kuten uniapneaa tai restless legs -oireyhtymää.

Diagnoosi perustuu potilaan haastatteluun, unirytin ja oireiden kartoitukseen sekä mahdollisesti päiväkirjaan tai unihäiriöön liittyviin kyselyihin. Tarvittaessa voidaan tehdä lisäselvityksiä, kuten polysomnografiaa, epäiltäessä toista unihäiriötä.

Hoito painottuu ensisijaisesti kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan unettomuuteen (CBT-I), joka sisältää uneen liittyvän käyttäytymisen muuttamisen, unisäätelyn, heräämistarkoituksen, unta rajoittavat rajoitukset sekä rentoutumistekniikat. Hyödyllisiä ovat myös säännöllinen unirytmi, luomaan miellyttävä nukahtamisympäristö sekä rauhoittavat iltarutiinit. Lääkkeittä hoitoa voidaan harkita lyhytaikaisesti, erityisesti notkuvien oireiden lievittämiseksi, mutta pitkäaikainen käyttö voi johtaa riippuvuuteen tai muihin haittoihin. Joissakin tapauksissa voidaan käyttää melatoniinia tai muiden lääkkeiden yhdistelmiä, erityisesti säätämään vuorokausirytmiä, mutta ne eivät korvaa CBT-Iä.

Ennuste ja ehkäisy korostavat terveyden ja elämänlaadun ylläpitoa. Unettomuus on yleinen, mutta usein hoidettavissa oleva ongelma, etenkin kun huomioidaan siihen liittyvät taustatekijät ja potilaan sitoutuminen hoitoon. Laadukas CBT-I on tutkimuksissa osoittanut pitkäkestoisia parannuksia sareisiin päivittäisiin toimintoihin.