Työpsykologia

Työpsykologia on psykologian ala, joka tutkii ihmisten käyttäytymistä, kokemuksia ja suoriutumista työelämässä sekä kiinnostuksen kohteena ovat suhteet työyhteisöissä. Sen tavoitteena on parantaa sekä yksilön hyvinvointia että organisaation suorituskykyä.

Keskeisiä tutkimusaiheita ovat työn suunnittelu ja vaatimukset, motivaation sekä palkitsemisen ilmiöt, työtyytyväisyys ja uupumus sekä stressi, ergonomia ja kognitiivinen kuorma sekä turvallisuus- ja terveysnäkökulmat. Lisäksi työpsykologia tarkastelee henkilöstövalintaa, rekrytointia ja perehdyttämistä, koulutusta ja ammatillista kehitystä sekä johtamista, tiimityötä ja ryhmädynamiikkaa. Organisaatiokulttuuri, muutosjohtaminen sekä työnhaku- ja työelämäpäätösten sosiaaliset vaikutukset kuuluvat myös alan keskeisiin aiheisiin.

Menetelmiltä työtään tekevät työpsykologit käyttävät haastatteluja, kyselytutkimuksia, psykometrisiä testejä, työanalyysiä sekä kokeellisia ja kenttätutkimuksia. Tiedon keruussa painottuvat sekä laadulliset että määrälliset lähestymistavat, ja tuloksia tulkitaan usein kontekstisidonnaisesti sekä organisaation että yksilön kannalta.

Sovellukset ulottuvat henkilöstövalinnan ja -kehityksen käytännöistä työuupumuksen ja stressin ehkäisyyn, turvallisuuskäytäntöjen ja työterveyden edistämiseen sekä työympäristön suunnitteluun ja johtamisen tukemiseen. Työpsykologia toimii sekä organisaation että yksilön etujen tasapainottajana.

Historia: ala kehittyi 1900-luvulla teollisen tuotannon myötä. Varhaisia vaikuttajia olivat esimerkiksi Hugo Münsterberg ja Walter D. Scott. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa ala on kasvanut organisaatio- ja ergonomiapohjaisena osana työelämän kehittämistä, henkilöstöhallintoa ja turvallisuuskäytäntöjä. Nykyään ala kattaa laajasti sekä työhyvinvoinnin että suorituskyvyn optimoinnin lähestymistavat, joissa korostuvat evidenssiperusteisuus ja data-analytiikka.