Työnantajakohtaiset

Työnantajakohtaiset on yleisessä käytössä oleva termi, joka viittaa asioihin, jotka määräytyvät kunkin työnantajan omien käytäntöjen tai ohjeistusten mukaan. Sana muodostuu sanoista työnantaja ja -kohtainen, ja sen monikkomuoto on työnantajakohtaiset. Termiä käytetään erityisesti henkilöstöhallinnossa ja työsuhteisiin liittyvissä yhteyksissä, joissa ohjeistukset eivät ole yhdenmukaisia kaikille, vaan ne voivat vaihdella työnantajakohtaisesti.

Työnantajakohtaisia käytäntöjä ilmenee monilla osa-alueilla, kuten rekrytoinnissa, perehdytyksessä sekä työsuhteen ehdoissa. Esimerkkejä ovat työnantajakohtaiset rekrytointikäytännöt, perehdytysohjelmat, palkkausjärjestelmät, etuudet, työaikajärjestelyt sekä etä- ja hybriditöiden käytännöt. Lisäksi siihen saatetaan lukea koeajan pituus, koulutusmahdollisuudet sekä sisäiset urapolut, jotka voivat poiketa toisesta työnantajasta.

Lainsäädäntö ja työehtosopimukset määrittävät kuitenkin vähimmäis- tai tietyt periaatteet, joita työnantajan käytäntöjen on noudatettava. Työnantajakohtaiset käytännöt eivät saa syrjiä työntekijöitä sukupuolen, iän, etnisen taustan tai muiden suojattujen perusteiden mukaan, eivätkä niiden tulee olla ristiriidassa voimassa olevan lainsäädännön kanssa. On tärkeää, että ne ovat läpinäkyviä, dokumentoituja ja viestittyjä sekä helposti saatavilla työntekijöille.

Käytännössä työnantajakohtaisia voidaan käyttää joustavana työvälineenä, jolla sopeudutaan erilaisiin toimialoihin, organisaatiokokoihin ja kulttuureihin. Ne voivat parantaa toiminnan tehokkuutta ja työntekijöiden kokemusta, kun ne ovat yhdenmukaisia yrityksen arvopohjan kanssa ja kommunikoitu selkeästi sekä oikeudenmukaisesti.