Tutkimuslajeja

Tutkimuslajit ovat eläin-, kasvi- tai mikrobilajeja, joita käytetään laajasti tieteellisessä tutkimuksessa. Niitä valitaan yleensä sen perusteella, kuinka hyvin niiden biologiset prosessit vastaavat tutkittavaa ilmiötä, ja koska niillä on yleensä mahdollisuus kontrolloituihin ja toistettaviin kokeisiin. Tutkimuslajit mahdollistavat perus- ja soveltavan tutkimuksen sekä opetuksen, ja niiden kautta voidaan ymmärtää geneettisiä, kehitys- ja fysiologisia mekanismeja sekä sairauksien taustoja.

Yleisimmät tutkimuslajit ovat bakteerit kuten Escherichia coli, hiivasienet Saccharomyces cerevisiae, niveljalkaiset kuten Drosophila melanogaster ja Caenorhabditis elegans sekä selkärankaiset kuten Mus musculus (laboratoriomammalli) ja Rattus norvegicus (laboratoriotar). Kasvilajista Arabidopsis thaliana on tullut tärkeä malli kasvien geneettisessä tutkimuksessa. Lajivalinta riippuu tutkimuskysymyksestä, tutkimuksen vaatimuksista sekä siitä, miten hyvin laji heijastaa kyseistä biologista ilmiötä.

Valintaan vaikuttavat myös eettiset ja säädöksiin liittyvät näkökulmat. Monissa maissa eläinlajeihin liittyy voimakasta ohjausta ja valvontaa, ja tutkimuksessa noudatetaan 3R-periaatteita: vähentäminen, korvaaminen ja hienosäätö. Tavanomaisesti bakteerit ja kasvit voivat olla vapautetumpia säädösten osalta, mutta kokeisiin liittyvää vastuullisuutta sekä läpinäkyvyyttä korostetaan kaikissa tutkimuslajeissa.

Rajoitukset: tutkimuslajit eivät aina vastaa ihmisen biologisia ominaisuuksia, ja tulosten yleistettävyys on rajallinen. Siksi tieto yhdistetään usein useista lajeista ja lähteistä, ja merkittäviä eroja arvioidaan kriittisesti.