Tuntuvuusnäkökulmia

Tuntuvuusnäkökulmia käsittelee sitä, miten ilmiöt ja esineet koetaan aistinvaraisesti ja miten niihin liittyy merkitys sekä kokemus. Käsittelyn laajuus ulottuu filosofiasta ja tutkimuksesta suunnitteluun sekä koulutukseen. Termiä voidaan käyttää monilla ala-aloilla, joissa painotetaan ihmisen kokemaan todellisuuteen liittyviä ulottuvuuksia.

Perinteisesti tuntuvuus voidaan jaotella useisiin ulottuvuuksiin: fyysinen tuntuvuus (materiaalisuus, kosketettavuus, sensoriset ominaisuudet), toiminnallinen tuntuvuus (tavoiteltu tarkoitus, palautteen saatavuus ja käytön sujuvuus), kokemusperusteinen tuntuvuus (tilanteen konteksti ja kehon mukaantulo), sosiaalinen tuntuvuus (jaettu tulkinta, kulttuuriset normit) sekä digitaalinen tuntuvuus (digitaalisten palvelujen ja laitteiden tarjoama koettu kosketettavuus sekä vuorovaikutuksen tuntuma).

Käytännön sovelluksissa tuntuvuusnäkökulmia hyödynnetään esimerkiksi tuotesuunnittelussa, käyttöliittymien ja käytön arvioinnissa sekä opetuksen ja oppimateriaalien kehityksessä, joissa tarkoituksena on lisätä ymmärrystä, sitoutumista ja muistettavuutta.

Metodisesti tutkijat tarkastelevat tuntuvuutta sekä kvalitatiivisesti että määrällisesti: fenomenologiset tutkimusotteet, havainnointi, haastattelut, prototyyppien testaaminen sekä haptisten ja sensoristen palautteiden arviointi.

Haasteina ovat kulttuurilliset erot siinä, mitä pidetään tuntuvana, tekniset rajoitteet sekä tasapaino abstraktin ja konkreettisen välillä. Digitaalissa kontekstissa tuntuva läsnäolo riippuu usein käyttöliittymästä, protokollien standardeista ja kontekstuaalisesta käytöksestä.