Tulokaslajit

Tulokaslajit ovat lajeja, jotka ovat siirtyneet niiden alkuperäisiltä elinalueiltaan ihmisen toiminnan kautta uuteen ympäristöön ja muodostaneet siellä lisääntymiskelpoisia populaatioita. Lajit voivat olla peräisin toisilta mantereilta tai kaukaisemmista alueista eikä niitä pidetä alun perin kuuluvina alueelleen. Tulokaslajit eivät automaattisesti ole invasiivisia; epäonnistumisen leviämisessä tai pienessä populaatiossa niiden vaikutukset voivat olla vähäisiä. Kun tulokaslaji kuitenkin aiheuttaa merkittäviä ekologisia, taloudellisia tai terveysriskejä, sitä kutsutaan usein invasiiviseksi.

Siirtojen yleisiä reittejä ovat kansainvälinen kauppa ja logistiikka (balastivesi, laivahöyryn yhteydet), kasvisten ja lemmikkien kauppa, maatalous- ja kalankasvatus sekä vapautukset luontoon harrastuksen tai onttien vuoksi. Myös vapauttamista tai päästäminen vapaaksi luonnonvaraisiin ekosysteemeihin tapahtuu ihmis- ja eläinlajikkeiden seurauksena. Tulokaslajit voivat levitä pieninä tai suurenaaltoisina, ja niiden menestys riippuu sekä lajin ominaisuuksista että uuden ympäristön olosuhteista.

Vaikutukset voivat olla moninaisia: kilpailu native-lajien kanssa resursseista, saalistus tai hybridisaatio, uusien taudinlevittäjien tuominen sekä elinympäristöjen fyysinen ja kemiallinen muokkaus. Tämä voi johtaa native-lajien vähenemiseen tai jopa paikalliseen sukupuuttoon, taloudellisiin kustannuksiin sekä infrastruktuurivaurioihin.

Esimerkkejä tunnetuista tulokaslajeista ovat zebra-mussel (Dreissena polymorpha), signaalikrameja-rapu (Pacifastacus leniusculus) Euroopassa, amerikan minkki (Neovison vison) sekä harmaankirjava orava (Sciurus carolinensis). Ringikääpiöpapukaija (Psittacula krameri) ja muut lemmikkieläinuudistukset ovat également yleisiä caseja.

Hallinta keskittyy ennaltaehkäisyyn, aikaisen havaitsemisen ja nopean torjunnan keinoihin sekä lainsäädäntöön, julkiseen tiedottamiseen ja metreihin, jotka estävät uuden tulokaslajin pääsyn ekosysteemiin sekä minimoivat sen haitat. Suomessa tulokaslajit ja niiden riskit seuraavat kansallisia ja kansainvälisiä ohjeita sekä riskinarviointia, ja torjuntatoimet suunnataan sekä yksittäisiin löytöihin että laajempiin esiintymiin.