Toksinipitoisuuksia

Toksinipitoisuudet kuvaavat näytteessä olevan toksiinin määrää. Yleisimpiä yksiköitä ovat mg/kg elintarvikkeesta, µg/L vedestä sekä pienempien pitoisuuksien ng/L, ppb ja ppm. Pitoisuudet voivat viitata koko toksiinin määrään näytteessä tai yksittäisen analysoidun yhdisteen pitoisuuteen.

Mittaukset tehdään usein nestekromatografiaa yhdistettynä massaspektrometriaan (LC-MS/MS), kaasukromatografiaan (GC-MS) sekä immunoassay-tekniikoita kuten ELISA. Jokaiselle menetelmälle määritellään raja havaittavuutta (LOD) ja luotettava mitta (LOQ). Näytteen esikäsittely ja tiukka validointi varmistavat tulosten vertailukelpoisuuden.

Näytteet voivat olla elintarvikkeita, vedenäytteitä, ympäristön tai biologisia näytteitä. Pitoisuudet voivat muuttua ajan, lämpötilan ja säilytyksen vaikutuksesta; näytteet on säilytettävä ja käsiteltävä asianmukaisesti analysointia varten.

Toksinipitoisuuksien seuranta tukee riskinarviointia, elintarviketurvallisuutta ja vesienkäsittelyä. Kansainväliset ja alueelliset viranomaiset kuten EFSA, WHO ja EPA antavat suuntaviivoja toksinien raja-arvoille ja maksimitasolle.

Esimerkkejä yleisesti seurattavista toksineista ovat aflatoksiinit viljoissa ja pähkinöissä, ochratoksiini A sekä mikrokystisiinit, joita mitataan vesinäytteissä. Näiden pitoisuuksien valvonta auttaa ennaltaehkäisemään terveysriskit sekä turvaamaan elintarvike- ja vedenlaadun.

Haasteita ovat näytteiden välinen vaihtelu, matrix-tekijät, toksiinien hajoaminen ja säilytys sekä tarpeellisten standardien ja vertailumateriaalien puute.