Testauskriteerejä

Testauskriteerejä ovat mitattavia ehtoja, joiden perusteella testaus kohteena oleva ohjelmisto tai järjestelmä voidaan katsoa valmiiksi, hyväksyä tai hylätä. Ne perustuvat yleensä vaatimuksiin, käyttäjätarinoihin, riskinarviointiin sekä mahdollisiin lakisääteisiin tai standardien asettamiin vaatimuksiin. Kriteerit toimivat sekä suunnittelun että laadunvarmistuksen ohjenuorina ja ne auttavat määrittelemään, mitä testausjakson aikana on tarkoitus saavuttaa.

Tyypillisesti testauskriteerejä jaetaan useisiin luokkiin. Hyväksymiskriteerit määrittelevät, millä ehdoilla ominaisuus tai järjestelmä voidaan katsoa toteutetuksi ja hyväksytyksi. Exit-kriteerit kertovat, millä perustein testausjakso voidaan päättää, esimerkiksi kun ei ole kriittisiä virheitä ja suurin osa tärkeimmistä testitapauksista on suoritettu. Testattavuuskriteerit kohdistuvat siihen, miten helposti järjestelmää voi testata, mukaan lukien lokitus, mittauspisteet ja toistettavuus. Lisäksi voidaan määritellä laadun ominaisuuskriteerit kuten toiminnallinen oikeellisuus, käytettävyys, suorituskyky, turvallisuus ja yhteensopivuus.

Käytäntöön liittyy, että kriteerien tulisi olla SMART-tyyppisiä: spesifisiä, mitattavissa olevia, saavutettavissa olevia, relevance-tejaisia ja ajassa sidottuja. Kriteerit heijastavat sopimusta sidosryhmien kanssa ja ovat osa vaatimusten jäljitettävyyttä.

Esimerkkejä: hyväksymiskriteeri: käyttäjä voi kirjautua sisään oikeilla tunnuksilla; lopetuskriteeri: kaikki kriittiset virheet korjattu ja regression-testit läpäisty; suorituskykytavoite: vasteaika alle 2 sekuntia 95 prosentilla pyynnöistä; turvallisuuskriteeri: järjestelmä ei sisällä kriittisiä haavoittuvuuksia penetraatiotestissä.

Hyvin määritellyt testauskriteerit lisäävät läpinäkyvyyttä, parantavat testien kohdentamista ja helpottavat hyväksyntäprosessia, mutta niitä tulisi pitää realistisina ja ajantasaisina.