haavoittuvuuksia

Haavoittuvuuksia ovat heikkouksia järjestelmissä, ohjelmistoissa, laitteistoissa tai käytännöissä, joiden hyväksikäyttö voi vaarantaa luottamuksellisuuden, eheyden tai käytettävyyden. Haavoittuvuudet voivat johtua ohjelmiston virheestä, epäoptimaalisista määrityksistä, vanhentuneista komponentteista, heikosta todennuksesta tai inhimillisistä virheistä. Haavoittuvuuksien tunnistaminen ja hallinta kuuluu tietoturvan hallinnan keskeisiin osiin.

Tyyppejä ovat ohjelmistohäiriöt, käyttöjärjestelmä- ja laiteohjainten puutteet, turva-aukot, oletusasetukset, valtuutuksen puutteet, verkkoarkkitehtuurin virheet ja prosessien puutteelliset kontrollit sekä fyysinen pääsy. Esimerkkejä: vanhentuneet ohjelmistot, väärin konfiguroidut palomuurit, heikot salasanasäätö ja puutteellinen salaus.

Havaitsemisessa käytetään haavoittuvuusseurantaa, skannauksia, tunkeutumistestejä ja riippuvuuksien hallintaa. Julkisesti tunnetut haavoittuvuudet merkitään CVE-numeroilla (Common Vulnerabilities and Exposures); kunkin haavoittuvuuden vakavuus arvioidaan usein CVSS-järjestelmän avulla.

Ehkäisy ja korjaus perustuvat nopeaan päivitykseen, paikkaukseen, väärien konfiguraatioiden korjaamiseen, vähäisen pääsyperiaatteen toteuttamiseen, vahvaan todennukseen ja jatkuvaan valvontaan. Riskinarviointi priorisoi korjaukset kriittisimpien järjestelmien mukaan. Haavoittuvuuksien hallinta vaatii sekä teknisiä että organisatorisia toimintatapoja sekä suunnitelmallisen ilmoitus- ja korjausprosessin sekä valvonnan.

Elinkaari: tunnistus, arviointi, korjaus, varmentaminen ja jatkuva seuranta. Yleisesti ottaen haavoittuvuudet ovat pysyvä osa käyttöympäristöä ja niihin vastataan sekä ennaltaehkäisevästi että reagoivasti, jotta tietoturva pysyy.