Termokovettava

Termokovettava on suomalainen termi, jolla kuvataan materiaaleja, jotka kovettuvat tai polymeroituvat kuumuuden vaikutuksesta. Termokovettavat polymeerit muodostavat kuumennettaessa ristisidoksellisen verkoston, jonka seurauksena niistä tulee kiinteä, ei liukeneva eikä sula materiaali. Kovuuden saavuttamisen jälkeen niiden ominaisuudet säilyvät yleensä korkeissa käyttölämpötiloissa ja kemiallisissa ympäristöissä. Termokovettavat materiaalit eroavat termoplastisista, jotka pehmeentyvät kuumennettaessa ja voivat uudelleen muokkautua.

Yleisimmät termokovettavat materiaalit kuuluvat epoksi- ja fenoliformaldehydihartseihin sekä melamiiniformaldehydihartseihin. Lisäksi käytetään polyuretaaneja, silikonihartseja ja joitakin polyimeja. Kovettuminen tapahtuu lisäys- tai kondensaatioreaktioiden kautta, joita käynnistetään kuumuudella ja usein katalyyttien avulla. Usein käytetään kaksikomponenttijärjestelmiä (hartsi ja kovetin) tai yksikomponenttijärjestelmiä, joissa kovettuminen käynnistyy, kun lämpötila ylittää tietyn kynnyksen.

Ominaisuuksiltaan termokovettavat materiaalit tarjoavat korkean lämpötilankeston, hyvän kemiallisen ja kosteuden kestävyyden sekä erinomaisen mekaanisen lujuuden. Haasteina ovat usein haurausriski ja se, ettei kovettunutta tuotetta voi helposti sulattaa uudelleen. Prosessi vaatii huolellista kovetusprofiilia ja lämpötilan hallintaa sekä mahdollisesti jälkikovetusta. Varastointi riippuu järjestelmästä: kaksikomponenttijärjestelmät vaativat oikean sekoitusajan, ja jotkut järjestelmät voivat olla kosteudenkestävyyden suhteen herkempiä.

Sovelluksia termokovettavat materiaalit löytävät muun muassa pintakäsittelyissä, liima- ja pottingaineissa elektroniikassa, komposiiteissa sekä autoteollisuudessa ja ilmailussa. Niiden edut ovat korkea lämpö- ja kemiallinen kestävyys sekä hyvät mekaaniset ominaisuudet; haasteina ovat kierrätyksen vaikeus ja loppukäytön rajoitteet sekä hartsi- ja kovete-ainesosien turvallisuus- ja ympäristövaikutukset.