Tavaramerkkilisenssit
Tavaramerkkilisenssit ovat oikeudellisia järjestelyjä, joissa tavaramerkin omistaja (lisenssinantaja) antaa kolmannelle osapuolelle oikeuden käyttää rekisteröityä tavaramerkkiä tietyissä yhteyksissä. Lisenssi perustuu sopimukseen, jossa määritellään käyttöalue, tuoteluokat (Nice- luokitukset), maantieteellinen alue sekä kesto ja maksuehdot. Tavoitteena on sekä lisätulon tuottaminen että markkinan laajentaminen lisenssinsaajan kautta, samalla kun brändin laadunvalvonta säilyy.
Tavaramerkkilisenssityyppejä ovat yleisimmin ei-eksklusiivinen lisenssi sekä eksklusiivinen lisenssi; harvemmin käytössä on täysin yksinoikeudellinen lisenssi. Sublicensing-oikeudet voivat
Tärkeimmät sopimusaiheet ovat: käyttöalue (mikä tavaramerkkiä ja mille tuotteille/palveluille), maa- tai alueellinen kattavuus, eksklusiivisuus, mahdolliset ali-lisensoinnin
Lainsäädäntö ja käytännöt vaihtelevat maittain. Kansainvälisesti TRIPS-, sekä Madridin prosessit vaikuttavat lisensointiin. Suomessa tavaramerkkilainsäädäntö ja sopimusoikeus