Taustaverkot

Taustaverkko on tietotekniikassa ja tietoliikenteessä käytetty termi, jolla kuvataan järjestelmien ja palveluiden taustalla toimivaa verkko-infrastruktuuria. Se tarkoittaa verkkojen kokonaisuutta, jonka kautta data liikkuu, mutta joka usein jää loppukäyttäjän näkökulmasta piiloon. Taustaverkko mahdollistaa sovellusten toiminnan, skaalautuvuuden, luotettavuuden ja turvallisuuden.

Taustaverkkojen koostumus jakautuu sekä fyysiseen että loogiseen kerrokseen. Fyysinen infra koostuu tiedonsiirtokanavista kuten valokaapeleista, reitittimistä, kytkimistä ja datakeskuksista. Looginen kerros kattaa IP-verkot, virtuaaliset verkot, VPN-tunnelit sekä ohjelmallisesti hallitut verkot. Taustaverkot kattavat myös pilvi- ja reunaverkkoihin liittyvät yhteydet sekä yrityksen sisäiset verkot ja etäkäyttömahdollisuudet. Lisäksi niihin sisältyy verkon hallinta, turvallisuus ja observointi, kuten verkon virtualisointi, ohjelmallinen automaatio, telemetria sekä verkkojen hallintajärjestelmät.

Taustaverkko eroaa usein loppukäyttäjälle näkyvistä verkoista siinä, että sen primääri tarkoitus on tukea palveluita ja sovelluksia sekä varmistaa suorituskyky, luotettavuus ja tietoturva. Niiden suunnittelu ja hallinta vaativat laajaa yhteistyötä sekä infrastruktuurin että sovellusten tasolla, ja ne reagoivat nopeasti muuttuviin kuormituksiin ja uhkiin.

Trendeinä taustaverkkoihin vaikuttavat verkkojen ohjelmointi- ja automatisointikielet, ohjelmallinen verkko-virtualisointi, SDN- ja intent-pohjainen hallinta sekä edge- ja hajautetun pilven arkkitehtuurit. Näiden avulla taustaverkkoja pyritään tekemään joustavammiksi, turvallisemmiksi ja tehokkaammiksi.