verkkovirtualisointi

Verkkovirtualisointi tarkoittaa fyysisen verkon resurssien abstraktiota, jolloin verkko voidaan muodostaa, hallita ja muokata ohjelmallisesti. Tämä mahdollistaa useiden virtuaaliverkkojen ajamisen samassa infrastruktuurissa, eristyksen sekä joustavan laajentamisen ilman fyysisiä muutoksia.

Keskeisiä käsitteitä ovat ohjelmallinen ohjausverkko (software-defined networking, SDN) ja verkon toiminnot virtualisointi (network function virtualization, NFV). Virtuaaliverkot rakentuvat usein VLANien, VXLAN- tai muiden overlay-teknologioiden päälle, ja liikenne ohjataan virtuaalisten kytkimien sekä reitittimien kautta. Verkkovirtualisoinnissa hyödynnetään myös virtuaalisia verkko-ominaisuuksia (VNFs) sekä keskitettyä hallintaa.

Tyypillisiä arkkitehtuuri- ja teknologiaratkaisuja ovat overlay-verkot kuten VXLAN ja NVGRE sekä underlay-verkko, jota hallitaan SDN:n avulla. Eri komponentit voivat olla erillisiä tai integroidtuja kokonaisuuksia, ja niitä hallitaan ohjelmallisesti pilveen tai datakeskukseen soveltuvilla työkaluilla.

Käyttökohteita ovat datakeskukset, pilvipalvelut ja monisäikeiset tuotantoympäristöt, testaus- ja kehitysympäristöt sekä tilanteet, joissa tarpeet muuttuvat nopeasti ja resurssit on mahdollista varata joustavasti.

Hyödyt sisältävät paremman joustavuuden, nopean palveluprosessin sekä mahdollisuuden parempaan resurssien hyödyntämiseen ja turvallisuuteen eristämisen kautta. Haasteita ovat suorituskyky- ja latenssiasiat, järjestelmien monimutkaisuus, standardien vaihtelu sekä vaativa osaaminen ja hallinta. Verkkovirtualisointi on keskeinen osa nykyaikaista verkkoarkkitehtuuria.