Taivutusosan

Taivutusosan on termi, jota käytetään kuvaamaan suomen kielen sanojen taivutuksessa käytettyjä päätteitä tai muita lisäyksiä, jotka liitetään sanan vartaloon. Taivutusosat ilmaisevat morfosyntaktisia ominaisuuksia, kuten sijaa, lukua, omistussuhdetta sekä verbien aikamuotoa, modusta ja persoonaa. Suomen kieli on pääasiassa agglutinatiivinen, ja sanaan voi liittyä useita taivutusosia peräkkäin.

Taivutusosa sijaitsee yleensä sanan vartalon jäljessä, ja yhdessä vartalon kanssa muodostaa sanan lopullisen muodon. Taivutusosien järjestys noudattaa kieliopissa vakiintuneita malleja: ensiksi tulevat sijamuotoon liittyvät päätökset, sen jälkeen omistussuhteeseen ja muihin modaalisiin tai aikamuotoihin liittyvät päätteet. Vokaaliharmonia vaikuttaa siihen, millaisia taivutusosia käytetään.

Esimerkki sanasta koira. Nominatiivin yksikkö on koira. Genitiven yksikkö on koiran (taivutusosa -n). Partitiivi yksikkö on koiraa (taivutusosa -a). Inessiivi on koirassa (taivutusosa -ssa). Illatiivi on koiraan (taivutusosa -an). Näissä muodoissa taivutusosan tehtävä on ilmaista sijamuodon erottuminen ja lukutiet.

Verbeillä taivutusosat kuvaavat persoonaa ja lukua sekä aikaa ja modusta. Esimerkiksi verbin puhua taivutusmuodot puhun ja puhuvat osoittavat 1. henkilön yksikön nykyisen muodon sekä monikon nykyisen muodon, ja ne sisältävät taivutusosan merkitsen.

Taivutusosan käsite on keskeinen osa suomen kielen morfologista analyysia ja kielenopetusta, ja sitä käytetään sekä kieliopissa että sanakirjoissa sanan taivutuksen kuvaamiseen.