Taajuusalueita

Taajuusalueita tarkoittaa radiotaajuuksien käyttöalueiden kokonaisuutta, joiden sisällä tietyt palvelut ja toiminnot voivat käyttää spektrin osaa. Taajuusalueiden määrittely ja hallinta on osa radiotaajuuksien hallintaa, ja ne vaikuttavat kykyyn lähettää ja vastaanottaa signaaleja sekä minimoida häiriöt. Kansainvälisesti taajuusalueet määrittelee ITU-Rin radiolainsäädäntö, ja kunkin maan viranomainen soveltaa näitä suosituksia sekä kansallisia tarpeitaan.

Taajuusalueet jaetaan pääosin käyttötarkoituksen mukaan: osa alueista on lisensoituja (licensed bands), jolloin käyttö edellyttää viranomaisselvityksen ja myönnetyn radioluvan. Osa alueista on lisenssoimattomia tai vapaita käyttää (unlicensed bands), jolloin yksityiset ja yritykset voivat käyttää taajuuksia ilman erillislupaa tietyin ehdoin. Unlicensed-alueilla on usein sääntöjä, kuten voimassa olevat käyttörajat ja tehon rajoitukset, jotta kuormitus pysyy hallinnassa.

Kaistanleveys ja keskitaajuus ovat keskeisiä käsitteitä taajuusalueiden suunnittelussa. Taajuusalueen pituus määrittää käytettävissä olevan tiedonsiirtonopeuden ja mahdolliset häiriöt. Eri palvelut, kuten telekomunikointi, televisio, satelliittiviestintä, navigointi, ilmailu ja hälytys, hyödyntävät omia, säädeltyjä taajuusalueitaan. Esimerkkejä tunnetuista taajuusalueista ovat VHF- ja UHF-bandit televiestintää ja televisiota varten, 2,4 GHz: n ja 5 GHz: n ISM-/Wi-Fi-bändit sekä 700–900 MHz ja 1,8–2,6 GHz mobililaitteiden kattavuuden laajentamiseen.

Taajuusalueiden tehokas hallinta tukee yhteentoimivuutta, innovaatiota ja kansallista turvallisuutta samalla kun estetään tarpeettomat häiriöt ja turvataan kansainvälinen yhteistyö radioliikenteessä.