TESsäännöksissä

TES-säännöksissä viitataan yleisesti Suomen lainsäädännössä käytettäviin säännöksiin, jotka koskevat tilapäistä elinkeinotoimintaa tai tilapäistä työsuhdetta. Termi tulee lyhenteestä *tilapäiset elinkeinotoiminnan säännökset*, ja se viittaa erityisesti työsuhdelainsäädännön poikkeussäännöksiin, jotka sovelletaan tilapäisiin työsuhteisiin tai lyhytaikaisiin työtehtäviin.

TES-säännösten tarkoitus on helpottaa työmarkkinoiden joustavuutta ja mahdollistaa lyhytaikaisen työn ottamista vastaan ilman kiinteää työsuhdetta. Säännökset koskevat muun muassa työajan pituutta, palkkojen maksamista ja työntekijän oikeuksia, kuten sairausvakuutuksen ja työttömyysvakuutuksen osalta. TES-säännöksiä sovelletaan esimerkiksi kesätyöhön, projektityöhön tai korvaavassa työssä tehtäviin tehtäviin.

TES-säännöksiä sovelletaan, kun työsuhde on alle kuuden kuukauden kestoinen tai kun työsuhteen kesto ei ole määritelty etukäteen. Säännöksiä sovelletaan myös, jos työsuhde on määräaikainen tai tilapäinen, vaikka se kestääkin pidempään, jos työ on luonteeltaan tilapäistä. TES-säännöksiä ei kuitenkaan sovelleta, jos työsuhde on määräaikainen yli kuuden kuukauden ajan tai jos työsuhde on jatkuva.

TES-säännöksiä koskevat määräykset löytyvät työaikalain ja työsuhdelain lisäyksistä sekä työmarkkinajärjestöjen sopimuksista. Säännöksiä sovelletaan myös, jos työsuhde on ulkopuolisen yrityksen kautta järjestetty, kuten välityspalveluiden kautta. TES-säännöksiä on muutettu ja täydennetty useaan otteeseen, muun muassa työmarkkinauudistuksen myötä vuonna 2018.