Sääntöpohjainen

Sääntöpohjainen tarkoittaa lähestymistapaa ja järjestelmiä, joissa päätökset ja toiminnot määräytyvät ennalta määriteltyjen sääntöjen perusteella. Tavallinen sääntö on muoto: jos ehto toteutuu, niin suoritetaan toiminto. Sääntöjen kokoelmaa kutsutaan usein sääntökirjaksi tai tietämyspankiksi, ja päätöksenteko tapahtuu päättelykoneen (inference engine) avulla, käyttäen eteen- tai taaksepäin johtamista.

Historian näkökulmasta sääntöpohjaisia järjestelmiä kehitettiin erityisesti tekoälyssä ja asiantuntijajärjestelmissä 1970- ja 1980-luvulla. Tunnettuja esimerkkejä ovat lääketieteelliset diagnostiikka- ja konfigurointijärjestelmät. Näissä sääntöjen avulla voidaan liittää asiantuntemusta päätöksentekoprosessiin.

Ominaisuudet: sääntöpohjaiset järjestelmät ovat usein läpinäkyviä ja tulokset selitettäviä, koska jokainen päätös voidaan jäljittää sääntöjen perusteisiin. Ne ovat tyypillisesti helposti ylläpidettäviä pienissä ja keskisuurissa ongelmissa, ja uusia sääntöjä voidaan lisätä ilman uudelleenopettamista. Rajoitukset: ne voivat olla jäykkiä ja kapea-alaisia, eivätkä skaaloidu helposti monimutkaisissa ympäristöissä. Sääntöjen hallinnan, konfliktien ratkaisemisen sekä tiedon ajantasaisuuden ylläpitoa vaatii jatkuvaa työtä.

Sääntöpohjainen ajattelu ja järjestelmät elävät edelleen tietyissä sovelluksissa, ja niitä hyödynnetään usein yhdessä data- tai koneoppimismallien kanssa, jolloin säännöt antavat selityksiä ja varmuutta, kun tilastollinen oppiminen käsittelee epävarmuutta ja suuria datamääriä.