Säädösteksteissä

Säädösteksteissä tarkoitetaan normatiivista kieltä ja rakennetta, jolla säädetään oikeudellisia velvoitteita, oikeuksia sekä menettelytapoja. Ne voivat olla lainsäädäntöä (laki), hallinnollisia säädöksiä (asetus) tai viranomaisten antamia määräyksiä ja ohjeita. Säädöstekstit muodostavat oikeusjärjestelmän perusta ja niiden vaikutukset ulottuvat yksilöihin, yhteisöihin sekä julkiseen hallintoon.

Rakenne ja kielelliset piirteet säädösteksteissä noudattavat usein selkeää, järjestelmällistä rakennetta. Yleisiä osioita ovat soveltamisala, määritelmät, säännökset sekä voimaantulo ja mahdolliset siirtymäajat. Tekstin kieltä painotetaan täsmällisyytenä ja yksiselitteisyytenä: käytetään tarkkaa sanastoa, määriteltyjä termejä ja johdonmukaisia muotoja. Aktivoituvan ja passiivin vuorottelua käytetään harkiten, ja kielellä pyritään välttämään tulkintaa lisäselittävillä ilmauksilla sekä epäselvyyksiä aiheuttavilla sanamuodoilla.

Säädöstekstejä laaditaan virallisille esityksille ja hallinnon tarpeille, ja niiden tarkoituksena on ohjata sekä säännellä toimintaa selkeästi ja ennustettavasti. Tekstit myös täytyy olla oikeudellisesti päteviä, soveltuvia sekä yhdenmukaisia muun lainsäädännön kanssa. Julkaisu sekä voimaantulo merkitsevät usein kriittistä vaihetta, jonka jälkeen säädökset ovat suoraan sovellettavissa. Kenttä on kansainvälisen oikeuden ja EU-oikeuden vaikutuksen alainen, mikä vaatii huomioimaan tulkinnat ja mahdolliset muutokset.

Käytännössä säädöstekstejä arvioidaan kieliopillisesti, rakenteellisesti ja sisällöllisesti erityisesti oikeudellisen vaikutuksen sekä tulkinnan selkeyden kannalta. Finlex- ja muut viralliset arkistot tarjoavat teksteille virallisen julkaisualustan ja viitetiedot.