Säteilytestauksen

Säteilytestaus on prosessi, jossa materiaalien, komponenttien tai laitteiden suorituskyky ja luotettavuus arvioidaan altistamalla ne ionisoivalle säteille. Testauksen tavoitteena on ymmärtää säteilyn vaikutukset sähköisiin ja mekaanisiin ominaisuuksiin, havaita mahdolliset toimintahäiriöt sekä määrittää tarvittavat suojaukset ja elinikäarviot.

Tyypillisiä testityyppejä ovat kokonaisannoksen vaikutusten arviointi (TID), siirtymävaurioiden aiheuttama muutos ja yksittäistapahtumavaikutukset (SEE). Näiden kautta selvitetään, miten komponentit kestävät pitkän aikavälin säteilyrasitusta sekä miltä osin ne ovat herkkiä nopeille säteilyspoikkeamille.

Menetelmät ja käytetyt säteilylähteet vaihtelevat. Yleisimpiä ovat ionisoivaa säteilyä tuottavat gamma-lähteet (esim. Cobalt-60), röntgen- ja elektronikiihdyttimet sekä protoni- tai muiden hiukkas säteilylähteet. Testauksessa mitataan saatu annos ja annosnopeus sekä arvioidaan sähköisten ominaisuuksien muutoksia, mekaanisten arvojen muutos sekä laitteen toiminnan turvaominaisuuksia.

Toiminta-alueet ja sovellukset: säteilytestausta käytetään avaruusteollisuudessa, ydin- ja säteilyturvallisuudessa, lääketieteellisten laitteiden laadunvarmistuksessa sekä puolijohteiden ja elektronisten komponenttien säteilyvastuun tulosten määrittämiseksi. Testaus auttaa suunnittelussa, valinnassa sekä määräysten noudattamisessa.

Testaukset toteutetaan hallituissa laboratorio-olosuhteissa, ja niihin liittyy tiukka turvallisuus- ja laadunvarmistusprosessit sekä standardien ja ohjeiden noudattaminen.