Säteilyaltistumisen

Säteilyaltistuminen viittaa ihmisen tai elävän organismin altistumiseen ionisoivalle tai ei-ionisoivalle säteilylle, joka voi aiheuttaa terveysvaikutuksia. Säteily jaetaan pääasiassa ionisoivaan ja ei-ionisoivaan säteilyyn. Ionisoiva säteily, kuten röntgensäteily, gamma-säteily ja alfa- ja beetasäteily, sisältää tarpeeksi energiaa irrottamaan elektroneja atomeista ja molekyyleistä, mikä voi vahingoittaa soluja ja DNA:ta. Ei-ionisoiva säteily, kuten valo, infrapunasäteily ja mikroaaltosäteily, ei kuitenkaan irrota elektroneja, mutta voi aiheuttaa lämpövaikutuksia tai muita fysikaalisia muutoksia kudoksissa.

Ihmiset voivat altistua säteilylle luonnollisista lähteistä, kuten maaperästä, rakennuksista tai avaruudesta tulevasta kosmisesta säteilystä, tai ihmisen tekemistä lähteistä, kuten lääketieteellisistä röntgenkuvauksista, ydinvoimaloista tai radioaktiivisista aineista. Altistumisen vaikutukset riippuvat säteilyn tyypistä, annoksesta ja altistumisen kestosta. Lyhytaikainen, suuri annos ionisoivaa säteilyä voi aiheuttaa akuuttia säteilysairautta, kuten pahoinvointia, hiustenlähtöä tai jopa kuoleman. Pienempiä annoksia voi aiheuttaa pitkäaikaisia terveysvaikutuksia, kuten syöpäriskiä tai geneettisiä muutoksia.

Säteilyaltistumisen vähentämiseksi käytetään suojaustoimenpiteitä, kuten säteilysuojauksia, etäisyyttä lähteestä ja altistumisaikojen rajoittamista. Lääketieteellisissä sovelluksissa käytetään aina tarpeellista säteilyannosta ja suojaustoimenpiteitä potilaiden ja henkilökunnan turvallisuuden varmistamiseksi. Ydinvoimaloissa ja muissa teollisuudenaloilla säteilyaltistumista seurataan ja hallitaan tiukasti säädösten mukaisesti.