Syväkudostuhoutuma

Syväkudostuhoutuma on syvien pehmytkudosten nekroosi, joka kehittyy usein iskemian ja paineen aiheuttaman vaurion seurauksena. Iho voi vaikuttaa normaalilta tai vain hieman vaurioituneelta, mutta syvemmässä kudoksessa on jo tapahtunut kuolio. Tilanteeseen liittyy usein hidastunut paraneminen ja infektioriski.

Riskitekijöitä ovat pitkäaikainen paine ja liukuma, immobilisaatio, diabeetikon verisuonivauriot, ateroskleroosi, aliravitsemus, ikä sekä immuunijärjestelmän heikkeneminen. Turvotukset ja kipsijärjestelyt voivat lisäksi rajoittaa verenkiertoa.

Oireet ja diagnosointi: aluksi voi esiintyä vähäistä kipua, turvotusta tai arkuutta, ja syvemmämmät kudokset voivat nekrooitua ilman suurta ihon näkyvää muutosta. Diagnoosi perustuu kliiniseen tutkimukseen; kuvantaminen (ultraääni, CT, MRI) auttaa arvioimaan vaurion syvyyden. Tarpeen mukaan kudosnäyte voi sulkea pois nekrotisoivan infektion.

Hoito: keskeistä on paineen poistaminen ja immobilisoinnin vähentäminen, sekä paikallinen haavanhoito. Tarvittaessa tehdään kirurginen debridement eli nekroottisen kudoksen poistaminen. Infektiohoito voidaan tarvita antibiooteilla. Hoitoon sisältyy ravitsemuksen ja nesteytyksen tukeminen sekä kivunhallinta. Vakavissa tapauksissa potilas voidaan ohjata tehohoitoon tai soveltaa negatiivisen paineen haavahoitoa (NPWT).

Ennuste riippuu vaurion laajuudesta ja potilaan taustasairauksista. Varhainen havaitseminen ja hoito parantavat tuloksia. Ehkäisy perustuu säännölliseen ihon tarkkailuun, paineentasaamiseen, riittävään ravitsemukseen sekä verenkierron ja turvotusten hallintaan.