Suojaustekijät

Suojaustekijät ovat olosuhteita, ominaisuuksia tai resursseja, jotka vähentävät riskitekijöiden kielteisiä vaikutuksia ja edistävät yksilön kykyä selviytyä, sopeutua ja toipua vaikeuksista. Ne voivat olla sekä sisäisiä ominaisuuksia että ulkoisia tukia ympäristössä. Suojaustekijät ovat keskeisiä psykososiaalisessa terveydessä, lapsen kehityksessä, väestön ennaltaehkäisyssä ja riskinarvioinnissa.

Jaon mukaan ne ovat yksilöllisiä, perheeseen ja ihmissuhteisiin liittyviä, yhteisöllisiä sekä rakenteellisia tekijöitä. Yksilöllisiä suojatekijöitä ovat esimerkiksi itsekontrolli, itsetunto, ongelmanratkaisutaito ja sopeutumiskyky. Perhe- ja ystävyyssuhteissa tärkeitä ovat luotettava tuki, myönteinen vanhemmuus ja tunnesiteet. Yhteisössä korostuvat turvallinen koulu- tai työympäristö, roolimallit sekä pääsy palveluihin. Rakenteellisiksi tekijöiksi puolestaan luetaan taloudellinen vakautta, asuinalueen laatu ja saatavuus terveyden ja mielenterveyden palveluihin sekä muita julkisia tukimuotoja.

Suojaustekijät voivat lieventää riskien vaikutuksia, lisätä resilienssiä ja edistää varhaista avun hakemista. Niiden vaikutus on kontekstisidonnainen ja kehitysvaiheesta riippuvainen. Mittaamiseen käytetään kyselyjä, haastatteluja ja erilaisia skaalasijoja sekä mittareita, kuten resilienssi- ja sosiaalisen tuen mittareita. On tärkeää muistaa, että suojatekijät eivät takaa myönteistä lopputulosta, vaan ne toimivat yhdessä riskitekijöiden kanssa.

Suojaustekijöitä hyödynnetään ehkäisevissä ohjelmissa, koulutuksessa ja yksilöllisessä tuessa sekä riskinarvioinnissa. Niiden vahvistaminen voi parantaa hyvinvointia, mutta niiden teho riippuu kontekstista ja muista tekijöistä; voimakkaat riskitekijät voivat voittaa useamman suojatekijän vaikutuksen.