Substantiiviset

Substantiiviset on suomen kielen kieliopillinen termi, jolla tarkoitetaan sanoja, jotka toimivat nimitystenä eli substantiiveina. Tämä luokka kattaa sekä tavalliset substantiivit (kisut, taloja, tapahtumat) että nominalisaatioiden muodossa olevat sanat, jotka on käytetty substantiivien tavoin. Substantiiviset voivat viitata ihmisiin, asioihin, paikkoihin, käsitteisiin tai tapahtumiin, ja ne ovat keskeisiä lauseen sydänjäseniksi sekä subjektiksi että objektilauseissa.

Morphologia ja syntaksi. Substantiiviset taivuvat lukujen sekä sijojen mukaan. Suomen kielessä ne sekä yksikössä että monikossa voivat esiintyä useissa sijamuodoissa, ja ne kantavat omistusliitteitä ilmaisemaan omistussuhteita. Sukupuolella kieli ei taivu, eikä suomalaisessa kirjoitus- tai puhekielessä ole määrittelevää artikkelia. Substantiiviset voivat muodostaa yhdyssanoja, joissa ne määrittävät tai täydentävät toista sanaa. Ne voivat olla laskettavia tai massaluonteisia ja siten vaikuttaa lauseen määrälliseen tulkintaan esimerkiksi partitivin tai nominatiivin riippuen siitä, onko toiminta tarkoitettu osittaisena vai täytenä.

Nominalisaatio. Lukuisa osa substantiivisista on nimeke- tai nominalisaatioita, jotka syntyvät muista sanaluokista, kuten verbeistä ja adjektiiveista. Esimerkkejä ovat -minen-sanannominalisaatiot sekä erilaiset -us/-ys- tai -nte- muotoiset nominalisaatiot, joiden avulla toiminta tai käsite saa substantiivin kaltaisen funktion lauseessa.

Käyttö ja erottelu. Substantiiviset ovat keskeisiä määrittelemään lauserakenteita ja merkityksiä, ne voivat vastaanottaa adjektiivien modifiointia sekä numeerisia määriä. Ymmärrys substantiivisten roolista auttaa hahmottamaan lauseen rakennetta sekä sananlyhenteiden ja kumppanien yhteistoimintaa suomen kielessä. Lisätietoja: substantiivit, nominalisaatio, taivutus.