nominalisaatioita

Nominalisaatioita ovat verbeistä tai lauseista muodostettuja nominaaleja, jotka toimivat substantiiveina tai nominaalisina lauseina. Niiden avulla teksti tiivistyy ja abstraktit käsitteet voidaan nimetä helposti viitattaen. Suomessa nominalisaatiolla on tärkeä rooli sekä kirjoitetussa että puhutussa kielessä.

Yleisin tapa muodostaa nominalisaatio on -minen/-misen -muotoinen nominaali. Esimerkkejä ovat lukeminen, kirjoittaminen ja tekeminen, jotka viittaavat toiminnan tai prosessin käsitteeseen. Näitä nominaaleja voidaan käyttää lauseen subjektina, objektina tai muuta tarkoittavana ilmaisuna: Lukeminen on tärkeää. Tehtävän tekeminen kestää hetken.

Toinen tavallinen tapa on agenttimuodot -ja/-jä, jotka kuvaavat tekijää tai toimeenpanijaa. Esimerkkejä ovat ajaja (ajaa), kirjoittaja (kirjoittaa), laulaja (laulaa), opettaja (opettaa). Nämä muodot voivat toimia lauseen subjekteina tai määritteinä.

Nominalisaatiota voidaan käyttää myös silloin, kun halutaan viitata lauseeseen yleisemmin tai epäsuorasti. Esimerkiksi kokonaisia tapahtumia tai ilmiöitä voidaan puhua nominaaleilla kuten lukeminen, kirjoittaminen tai toiminta, jolloin vältytään toistamasta verbiä toistuvasti.

Nominalisaatioiden käyttö parantaa tekstin rakennetta ja selkeyttää viitteitä, mutta liiallinen tai epäselvästi muodostettu nominalisaatio voi tehdä ilmaisusta raskaspuheista. Hyvä käytäntö on valita sopiva nominalisaation muoto ja asettaa se selkeään kontekstiin taivutettuna.

Nominalisaatioita esiintyy sekä arkipuhunnassa että akateemisessa kirjoittamisessa, ja niiden hallinta auttaa hallitsemaan sekä tiivistämistä että viittaussuhteita teksteissä.