Subkliinisiä

Subkliinisiä tiloja tai sairauksia kuvaa se, että patologia on olemassa, mutta potilaalla ei ole selkeitä oireita tai kliinisiä löydöksiä. Kyse on usein siitä, että tutkimuksissa, kuten laboratoriokokeissa tai kuvantamisessa, havaitaan poikkeavuuksia ennen kuin ne ilmenevät kliinisesti. Termiä käytetään erityisesti silloin, kun diagnoosin tekeminen vaatii näitä tutkimuksia eikä potilas itse koe oireita.

Subkliiniset tilat voivat pysyä oireettomina tai kehittyä ajan myötä kliiniseksi sairaudeksi. Toisaalta joissakin tapauksissa tilan kulku on epävarma: se voi jäädä vakaaksi, parantua tai harvoin edetä. Tunnistaminen tapahtuu usein seulontatutkimuksilla, riskitekijöiden kartoituksella ja seurannalla, eikä kaikkia subkliinisiä tiloja aina hoitaa aktiivisesti.

Esimerkkejä ovat subkliininen hypotyreoosi (korkea TSH, normaali vapaa T4, usein oireettomana), sekä subkliininen atheroskleroosi tai muut muutokset, jotka voidaan havaita kuvantamalla tai verikokein ennen oireiden ilmaantumista. Joissakin infektio- ja tulehdustiloissa voidaan havaita patologia ilman selkeitä oireita.

Hoito ja seuranta vaihtelevat tilan mukaan. Osa subkliinisistä tiloista vaatii kohdennettua hoitoa, osa pelkkää säännöllistä seurantaa ja elämäntapamuutoksia riskien pienentämiseksi. Subkliinisiä tiloja arvioidaan yksilöllisesti, jotta vältetään sekä hoitovirheet että tarpeetonta ahdistusta sekä mahdollinen ylidiagnosointi.

Käsitteeseen liittyvät samantyyppiset ilmiöt ovat preklininen, latentti ja presymptomattinen tila.