Stratigrafinen

Stratigrafinen on adjektiivi, joka viittaa stratigrafiaan, geologian osa-alueeseen, joka tutkii kivilajien kerrostumia ja niiden suhteellista aikajärjestystä. Stratigrafian tavoitteena on ymmärtää, missä järjestyksessä kerrostumat ovat syntyneet ja miten maankuoren tapahtumat liittyvät toisiinsa.

Keskeisiä periaatteita ovat kerrostumien muodostuminen ja liikkuminen, superpositio, alkuperäinen vaakasuoruus sekä sivulta jatkuva kerrostuma. Faunallinen ja fossiilinen seuranta sekä korrelaatio eri paikoissa markerikerrostumien avulla auttavat tulkinnassa.

Alalajeja ovat litostratigrafia, biostratigrafia ja kronostratigrafia. Modernit lähestymistavat, kuten sekvenssistratigrafia, tarkastelevat kerrostumien pinoamista ajallisesti ja ympäristötilanteen vaihteluita.

Menetelmät sisältävät kenttätyön, kerrososiinien mittaukset sekä fossiilisen sisällön analyysin kerrostumien kestävän aikajärjestyksen määrittämiseksi. Absoluuttisia iän arvoja voidaan saada radiometrisen datingin avulla ja tehostaa muiden menetelmien tulkintaa.

Sovelluksia ovat öljy- ja kaasualan geologia, vesihuolto, arkeologia sekä ympäristögeologia. Stratigrafian avulla rakennetaan geologisen aikakausien käsite ja maankuoren tapahtumien ymmärrys.

Historia: Stratigrafian juuret ovat 17.–18. vuosisadan tutkimuksissa Nikolai Steno ja William Smith kehittivät keskeiset periaatteet kuten superpositio, alkuperäinen vaakasuoruus ja faunallinen järjestys. 1800-luvulla geologit kuten Charles Lyell laajensivat käsitystä ja nykyisin stratigrafia yhdistyy radiometrisiin ajoituksiin sekä moderneihin sekvenssistratigrafian menetelmiin.