Sokeuttaminen

Sokeuttaminen on määritelty toimenpiteeksi, jolla toisen henkilön näköaisti pyritään saattamaan kokonaan tai osittain menettämään. Sana juontuu verbistä sokeuttaa, jonka perusmerkitys on aiheuttaa näkövamma tai sokeus, ja -minen- suffixistä muodostuu substantiivinen käsitteellinen muoto. Sokeuttaminen voi viitata sekä väliaikaiseen näön heikkenemiseen että pysyvään näön menetykseen, riippuen kontekstista ja menetelmästä.

Käytön ja kontekstin osalta sokeuttaminen esiintyy useissa yhteyksissä. Arjessa ja kirjallisessa käytössä termiä käytetään kuvaamaan tarkoituksellista näönmenetyksen aiheuttamista, kuten väkivallan tai kidutuksen yhteydessä. Mediassa ja tutkimuksessa sokeuttamisen käsitettä voidaan käyttää kuvaamaan tilanteita, joissa näön menetys on osa arviointia tai kokeellista asetelmaa, mutta tällöin noudatetaan aina eettisiä ja laillisia säädöksiä.

Lainsäädäntö ja etiikka ovat keskeisiä sokeuttamisen käsittelyssä. Tutkimuksessa ja terveydenhuollossa tarkoituksellisen näönmenetyksen aiheuttaminen on raskas etiikan ja oikeuden kysymys, ja siihen liittyy tiukat suostumukset, suojelutoimet ja hyväksynnät. Kansainvälisesti sotilaallisessa kontekstissa on sovellettavaa sääntelyä: neuvoston yleissopimukset ja erityisesti Blinding Laser Weapons -sopimuksen kaltaiset määräykset kieltävät permanenttisen sokeuttamisen weapons-formaalisesti, ja tällaiset toimet ovat useimmissa oikeudellisissa järjestelmissä rikollisia.

Näkövammaisuus ja näkövammaisuuteen liittyvät ilmiöt ovat laaja ala, jolla sokeuttamisen käsitteellä on historiallisia, eettisiä ja oikeudellisia ulottuvuuksia. See also: sokeus, näkövammaisuus, näkökyvyn häiriöt.