Sokerit

Sokerit ovat hiilihydraatteja, orgaanisia yhdisteitä, jotka muodostuvat hiili-, vety- ja hapen atomeista. Ne jaotellaan kolmeen pääryhmään: monosakkarideihin, disakkarideihin ja polysakkarideihin. Monosakkaridit ovat yksinkertaisia sokereita; yleisimpiä luonnossa ovat glukoosi, fruktoosi ja galaktoosi. Ne ovat yleensä makeita, liukenevat veteen ja toimivat solujen energian perusyksikköinä.

Disakkaridit muodostuvat kahdesta monosakkaridista. Sakkaroosi koostuu glukoosista ja fruktoosista, laktoosi glukoosista ja galaktoosista, maltoosi kahdesta glukoosimolekyylistä. Polysakkaridit ovat pitkiä monosakkaridiketjuja; tärkkelys ja glykogeeni toimivat energiavarastoina, ja selluloosa muodostaa kasvien soluseinien rakenteen sekä on ihmisille kuitua, jota ei voi sulattaa.

Ravinnossa sokerit toimivat pääasiassa energianlähteenä; tärkkelys muuttuu ruuansulatuskanavassa glukoosiksi. Sokerit antavat makeutta ja niitä käytetään elintarviketeollisuudessa sekä esimerkiksi karamellin ja leivonnaisten valmistuksessa.

Terveyden kannalta liiallinen sokerin nauttiminen liittyy painonnousuun ja karieksen riskin lisääntymiseen; monissa maissa suositellaan kohtuullista kulutusta sekä luonnollisesti esiintyvien sokereiden, kuten hedelmien kautta saatavien, määrien huomioimista. Eri sokerilajikkeiden energiatiheys ja vaikutus veren glukoosipitoisuuteen vaihtelevat.

Sokerit tuotetaan pääasiassa sokerijuurikkaasta tai sokeriruo’osta; mehusta erotetaan ja kiteytetään erilaisiin käyttötarkoituksiin. Sokerin historia on kytketty laajasti talouteen ja ruokavalioon maailmankin tasolla.