perusyksikköinä

Perusyksikköinä tarkoitetaan SI-järjestelmän perustavia mittayksiköitä, joita käytetään muiden suureiden mittaamiseen ja joiden avulla voidaan ilmaista kaikki mittaukset dimensioina. SI:n seitsemän perusyksikön ovat metre (m), kilogramma (kg), sekunti (s), ampeeri (A), kelvin (K), mooli (mol) ja kandela (cd). Kaikki muut suureet voidaan esittää näiden perusyksiköiden yhdistelminä, ja näin muodostuvat johdetut yksiköt, kuten newton (N), joule (J) ja watti (W). Esimerkiksi nopeus on m s^-1, kiihtyvyys m s^-2, voima kg m s^-2, paine kg m^-1 s^-2, energia kg m^2 s^-2 ja teho kg m^2 s^-3.

Perusyksiköt ovat perustavia, koska niiden määritelmä ja mittakaava ovat erillisiä toisistaan eikä kukin perusyksikkö riipu muista. Johdetuilla yksiköillä voidaan ilmaista monimutkaisemmat suureet ilman epäselvyyksiä, ja dimensiomääritelmät auttavat virheiden löytämisessä.

Määritelmät ja vakaumukset SI-järjestelmässä perustuvat luonnonvakioihin. Vuonna 2019 tapahtuneessa uudistuksessa perusyksiköt määriteltiin kiinteiden vakiomäärien avulla: metre c:n nopeuden mukaan, sekunti Cs-133-atomivirityksen mukaan, kilogramma Planckin vakion h mukaan, ampeeri sähkövarauksen yksikkönä, kelvin Boltzmannin vakion k_B mukaan, mooli Avogadron luvun N_A mukaan ja kandela tietyllä valon kirkkautta kuvaavalla standardilla. Tämä määrittelyuudistus varmistaa mittausten tarkkuuden ja toistettavuuden.