Määritelmät

Määritelmät ovat lauseita, joilla annetaan sanalle tai käsitteelle merkitys sekä määritellään sen rajat suhteessa muihin käsitteisiin. Hyvin muodostettu määritelmä pyrkii olemaan selkeä, tarkka ja käyttökelpoinen. Määritelmän tarkoituksena on vähentää väärinkäsityksiä ja helpottaa viestintää sekä oppimista.

Tyypillisesti määritelmiä voidaan luokitella usealla tavalla. Lexical (sanallinen) määritelmä kuvaa, miten termiä käytetään yleisessä kielessä tai tietyllä alalla, esimerkiksi "kissa tarkoittaa pientä nisäkästä, jolla on viikset." Stipulatiivinen määritelmä asettaa uuden tai erityisen käyttöyhteyden termille, esimerkiksi "tässä tekstissä tekoäly tarkoittaa tietokoneohjelmaa, joka suorittaa älyllisiä tehtäviä." Analyyttinen määritelmä määrittelee käsitteen ominaisuuksien kautta käyttämällä välttämättömiä ja riittäviä ehtoja.

Hyvät määritelmät täyttävät tietyt kriteerit: ne ovat tarkkoja, eivät kierrä takaisin määrittävään termiin (ei ole kiertokäntöinen), ne eivät ole liian yleisiä eivätkä liian kapeita, ja niiden on tarkoituksenmukaisuus huomioiden tuettava ymmärtämistä ja kommunikaatiota. Määritelmät voivat lisäksi olla kontekstisidonnaisia, jolloin niiden merkitys tarkentuu tietyn keskustelun tai alan sisällä.

Käytännössä määritelmiä käytetään sanakirjoissa, oppikirjoissa sekä tieteellisissä ja filosofisissa teksteissä. Niiden laatiminen on osa terminologiaa ja ideointia, ja niiden tarkkuus heijastuu mahdolliseen yhteisymmärrykseen käsitteiden sisällöistä. Määritelmien huomioiminen on perusta tieteelliselle ajattelulle ja selkeälle kommunikoinnille.