polysakkarideihin

Polysakkaridit ovat suuria hiilihydraatteja, jotka muodostuvat pitkäketjuisista monosakkaridiyksiköistä. Yksiköt liittyvät toisiinsa glykosidisidoksilla, ja ketjut voivat olla lineaarisia tai haarautuneita. Monien polysakkaridien ominaisuuksiin vaikuttavat sekä monomeerien tyypit että sidosmuodot, mikä vaikuttaa niiden vesiliukoisuuteen ja mekaanisiin ominaisuuksiin.

Polysakkaridit jaetaan usein varastopolysakkarideihin ja rakennus-, eli tukirangan polysakkarideihin. Varastopolysakkarideja ovat tärkkelys (kasveissa) ja glykogeeni (eläimissä), jotka toimivat energiavarastona. Rakenteellisia polysakkarideja ovat cellulose ja chitin sekä kasvien soluväliaineen pektinit ja muut glukaanit, jotka antavat kudoksille rakennetta ja kulutusstävyyttä.

Merkittäviä esimerkkejä ovat:

- Tärkkelys, joka koostuu amylose- ja amylopektinosuuksista; se on kasveissa ensisijainen energiavarasto. Amyloosi on vähemmän haaroittunut, amylopektiini runsaasti haarautuva.

- Glykogeeni, eläinten ja ihmisten energiansaantiin liittyvä vastaava varastopolysakkaridi, erittäin haaroittunut ja nopeasti mobilisoituva.

- Rakenteelliset polysakkaridit kuten cellulose (glukoosista β-1,4-sidoksin) ja chitin (N- asetylglukosamiinia β-1,4-sidoksin) sekä pektinit, jotka muodostavat kasvien soluväliaineita ja geelejä.

Monet polysakkaridit eivät pilkkoutu ihmisruoansulatuskanavassa; tärkkelys ja glykogeeni sen sijaan pilkkoutuvat entsyymien kuten amylaasin toimesta glukoosiksi. Käyttökohteet vaihtelevat elintarvike- ja tekstiiliteollisuudesta biomateriaaleihin ja lääketieteellisiin sovelluksiin.