Sokeripitoisuudet

Sokeripitoisuudet käsittelee aineen tai juoman sokerien määrää suhteessa massaan tai tilavuuteen. Se voi viitata sekä luonnollisesti esiintyviin sokereihin että lisättyihin sokereihin. Yleisimmät mittayksiköt ovat prosentti by weight (% w/w) sekä gramman määrä per 100 grammaa tai per 100 millilitra. Elintarvikkeissa sokeripitoisuutta voidaan kuvailla myös mittayksiköllä degrees Brix (°Brix), joka antaa arvion nesteen sokeripitoisuudesta.

Mittaaminen ja määrittäminen perustuvat useisiin menetelmiin. Refraktometria antaa nopean arvion °Brixin avulla, erityisesti mehuissa, viineissä ja muissa nesteissä. Densitometrian ja entsymaattisten sekä kromatografisten menetelmien avulla voidaan tarkentaa kokonais- ja lisätyn sokerin määrää sekä erottaa erilaisten sokereiden osuudet. HPLC- ja enzymatikkaisilla menetelmillä voidaan analysoida tarkasti sokereiden koostumusta ja erottaa glukoosi, fruktoosi, sakkaroosi ja muut.

Sokeripitoisuus esiintyy monissa yhteyksissä. Elintarvikkeissa kokonais- tai lisätty sokeri vaikuttaa makuun, rakenteeseen, säilyvyyteen ja kosteuden hallintaan. Lisättyjen sokereiden määrä korostuu erityisesti juomissa, leivonnaisissa ja valmistuotteissa, kun taas luonnollinen sokeri löytyy hedelmistä ja maitotuotteista. Labelauksessa Suomessa ja EU-alueella voidaan ilmoittaa sekä kokonais- että lisätty sokeri; moni tuotteen tieto auttaa kuluttajaa tekemään ruokavalintoja.

Terveyden näkökulmasta suositellaan usein rajoittamaan lisättyjen sokereiden määrää. WHO:n ja monien kansanterveyskriteerien mukaan alle noin kymmentä prosenttia päivittäisestä energiasta tulisi olla lisättyä sokeria, ja lisäedullisesti jopa pienempi osuus. Sokeripitoisuus on siten sekä tuotannon että kulutuksen hallinnan kannalta tärkeä huomio elintarvikkeiden laadussa ja ruokavalion terveellisyydessä.